Avainsana-arkisto: kuparimonninen

Kuparimonninen (Corydoras aeneus)

Kuparimonninen
Kuparimonninen, jolla hohtava juova.

Kuparimonninen on yksi yleisimmistä monnisista akvaarioissa. Se on varsin sympaattinen parvikala sekä olemukseltaan että käytökseltään. Se on myös yksi kestävimmistä monnisista ja varsin helppo saada kutemaan.

Tuntomerkit

Monnisille on tyypillistä lyhyet, melko tukevat viikset sekä suuret ja hyvin näkevät silmät, joita se voi pyöritellä itsenäisesti. Sillä ei ole suomuja, vaan luulevyt peittävät ruumiin. Evissä on piikit pyrstöevää lukuun ottamatta, joka on tehokas suoja vihollisia vastaan. (Varjo, Akvaariokalat)

Väritys:

Runsaasti erilaisia värimuotoja. Tosin saattaa olla niin, että kuparimonninen on lajiryhmä, joka jakautuu useaksi eri lajiksi, mutta tästä on epäselvyyksiä. (Varjo, Akvaariokalat).

Viljellyllä kuparimonnisella on yleensä kyljissä tumma, kolmiomainen taakse kapeneva laikku, jonka yläpuolella enemmän tai vähemmän hohtava juova. Selkä on tiilenpunainen ja vatsa selvästi vaaleampi, kaikki evät yksivärisiä. (Rassi, Panssarimonnit)

Eri näköiset ja eri seudulta olevat värimuodot voidaan Seidelin mukaan jakaa ainakin viiteen tyyppin (Varjo, Akvaariokalat):

Corydoras macrosteus -tyyppi: Muistuttaa eniten kuparimonnisen akvaariokantoja. Himmeä kultajuova kiduskannen yläpuolella ja ruumis korkeampi kuin schultzei-tyypillä. Brasilia, Paraguay ja  Argentiina.

Corydoras aeneus -tyyppi: Alkuperäinen trinidadilainen, hyvin harvoin saatavilla. Voimakas metallinvihreä, 6-7 cm.

Codydoras venezuelanus -tyyppi: Kyljessä pyöreähkö musta läiskä, jonka ympärillä ruosteenpunaista väriä. Ei hohtavaa juovaa selässä. Lyhyin muoto. Orinoco.

Corydoras schultzei -tyyppi: Kullanhohtoinen lyhyt juova (kiduskannen takareunasta taakse päin), Amazonilta Peruun yläjuoksulle.

Hohtojuovaiset tyypit: Kiduskannen yläreunasta kyljen yläosassa rasvaevään ulottuva hohtava juova. ”Lasermonninen”, ”viherlaser” (CW009), ”oranssilaser” (CW0101), ”keltalaser” (CW014). Solakoita, kuono pitkä, evät kellertävät. Perun mustavetinen joki.

Koko:

6-8 cm. Naaras koirasta kookkaampi ja tukevampi.

Uros:

Pienempi ja hoikempi. Vatsaevät pidemmät ja suipot.

Naaras:

Isompi ja pulleampi. Vatsaevät lyhyemmät ja leveät.

Sukupuolen pystyy märittämään jo 2-3 cm pituisesta monnisesta: koiraalla on vatsaevät suipot ja pitkät, naaraalla leveät ja lyhyet. Myöhemminhän naaras on selkeästi suurempi ja pulleampi kuin uros.

Muistuttavia lajeja

Kultakylkimonninen (Corydoras melanotaenia) on muodoltaan solakampi ja kuono terävämpi kuin kuparimonnisella. (Rassi, Panssarimonnit)

Hepomonninen (Corydoras eques) sekoitetaan usein kirjallisuudessakin kuparimonniseen. Hepomonnisella on kuitenkin tiilenpunainen vyöhyke niskatäplästä kiduskanteen toisin kuin kuparimonnisella, mutta kyljet ovat vihertävänhohtoiset kuten kuparimonnisella. (Rassi, Panssarimonnit)

Taksonomia

Lahko monnikalat (Siluriformes), heimo panssarimonnit (Callichthyidae), alaheimo monniset (Corydoradinae)

Monniset voidaan jakaa myös kuonon muodon, silmien sijainnin ja ruumiin korkeuden perusteella 9 kehityslinjaan. Kuparimonniset kuuluvat Corydoras aeneus -ryhmään. Tämän linjan lajisuhteet ovat edelleen epäselvät. (Varjo, Akvaariokalat)

Levinneisyys

Trinidadista ja Venezuelasta Brasilian eteläosiin, Peruun, Boliviaan, Paraguayhin ja Argentiinaan. (Varjo, Akvaariokalat)

Elinympäristö

Hyvin monenlaiset sekä kirkkaan sekä mustan veden joet, purot ja lampareet, joiden pohja on hiekkaa, mutta toisinaan myös soraa ja mutaa. (Varjo, Akvaariokalat)

Akvaarion koko

Vähintään 84 litraa (Varjo, Akvaariokalat). Faunataren mukaan pienelle parvelle minimikoko on 60 litraa. Minusta hieman pienenläntä minimi 60-80 litraa, mutta ehkä 80 litraa menee nipin napin. Mielestäni laittaisin vasta noin 120 litran (80 cm) akvaarioon. Sinne pieni parvi mahtuu vallan mainiosti.

Akvaarion sisustus

Pohjamateriaali on syytä olla hienojakoista hiekkaa. Monniset etsivät ruokaa viiksisäikeillä tunnustellen pohjasta (hiekka suodattuu kidusten läpi)  ja terävä, isojakoinen kiviaines lyhentää viiksisäikeet nysäksi, jotka helposti myös tulehtuvat. Rassin mukaan myös pelkkä lasipohja aiheuttaa helposti kuparimonniselle tulehduksia viiksiin ja lajityypillinen toiminta estyy (tonkiminen). Myös pohjan on syytä olla puhdas (esim. lapottava, että jätteet eivät tulehduta viiksiä kalan tonkiessa). Kuparimonninen itse putsailee pohjaa, mutta myös likaa luonnollisesti sitä ulosteillaan.

Kuparimonninen tonkii mielellään pohjahiekkaa.
Kuparimonninen tonkii mielellään pohjahiekkaa.

Itselläni on Weberin suodatushiekkaa, raekoko 0.5-1 mm, joka on tasalaatuisempaa ja mahdollisesti myös pyöreämpirakeista kuin puhallushiekka, joka sekin on ok. Mutta itse pidän parempana hieman kalliimpaa, joskin halpaa suodatushiekkaa (25 kg säkki alle 10 €). Rassi suosittelee Panssarimonnit -kirjassa jopa ”nollakoon” hiekkaa, mutta se tukkeutuu helposti ja kasvien kasvukin voi tyrehtyä, jos ei pöyhi usein. Äärihienojakoisen hiekan lappoaminen voi imaista helposti hiekan ämpäriin ja kovempi virtaus pöllyttää hiekkaaa. Rassin mukaan 1-2 mm sekahiekkakin sopii, mutta jos haluaa vielä karkeampaa hiekkaa, monnisten ruokintapaikka pitäisi ainakin olla hienoa hiekkaa.

Rassin mukaan pienijakoinen murskattukaan hiekka ei aiheuta viiksien lyhenemistä ja tulehtumista, mutta likainen hiekka aiheuttaa bakteeritulehduksen helposti monnisille. Mutta mitä pyöreämpi rae, sen parempi viiksien kannalta. Hiekan on myös syytä olla luonnollisen väristä, melko tummaa ja ainakin hyvin vaaleita hiekkoja pitäisi välttää monnisakvaariossa – erityisesti, jos valaistus on voimakas. Myös hämyinen valaistus on monnisten mieleen.

Avoimen hiekka-aineksen lisäksi juurakot ja muut kolot ovat tärkeitä suojapaikkoja. Myös kasvit luovat viihtyisyyttä ja suojapaikkoja. Monniset käyvät hakemassa happea pinnalta (nielevät ilmaa suoleensa ==> suoli hengityspintana), joten pieni pinnassakäynti on luonnollista. Aivan sakea ei saa akvaario olla pintakasveista, että kuparimonniset pääsevät hakemaan ilmaa akvaarion pinnalta.

Kuparimonniset pitävät hapekkaasta vedestä ja yleensä akvaariossa suositaan suhteellisen reipasta virtausta. Monniset ovat luonnossa hitaasti virtaavissa joissa ja puroissa, mutta kuivakautena joskus melko seisovissakin vesissä. Silti monniselle on hyvä tarjota melko reipas virtaus ja veden oltava hapekas, vaikka monniset voivat käyttää suolta hengityspintana. Monniset reagoivat myös suhteellisen helposti happikatoon akvaariossa ja jos ne alkavat viihtyä pinnassa jatkuvasti kuuluen pientä lätinää, voi akvaariossa olla mahdollinen happikato. Toisaalta, vaikka kuparimonnista pidetään pohjakalana, se oppii varsin näppärästi hakemaan ruokaa myös pintakasvien joukosta ja käy lepäilemässä suodattimen päällä ”ylätasanteella”. Mutta epäilyttävän runsas pinnassa käynti ja oleilu on tietysti tarkistettava, että vesiarvot ovat ok ja happea löytyy. Kesällä kun akvaarion vesi voi lämmentyä liikaa, hapetuksen tarve kasvaa entisestään.

Panssarimonneilla on melko suuri ravinnontarve ja niitä on ruokittava hyvin, joten suodatus on oltava hyvä, sillä monniset ovat varsin herkkiä heikkolaatuiselle vedelle ja laiminlyönnille. Rassi suosittelee pienemmissä akvaarioissa 5-10 x tunnissa veden pyöritystä sisäsuodattimella ja tällöin syntyy hyvä virtaus, josta monniset pitävät. Ulkosuodatin on paikallaan jopa 100 litraa kookkaammissa akvaarioissa ja ulkosuodattimen sopiva 3-5 kertaa tunnissa vettä pyörittävä.  (Rassi, Panssarimonnit)

Itselläni on todella reipas virtaus ja tehokas suodatus monissa kuparimonnisakvaarioissa. Pohjan virtauskin hyvä varmistaa. Pintavirtaus on taas tärkeä koko akvaarion hapetukselle.

Itse olen käyttänyt usein Fluval U-sarjan suodattimia monnisille, sillä niissä on hyvä alavirtausmahdollisuus pohjalle. Myös Tunzen nanostreamit ovat virtapihejä ja näppäriä, kunhan huollon ajan pitää laitetta päällä, ettei kalat mene siihen ja suojaritilä on edessä. Se ei myöskään lämmitä akvaarion vettä kuten kiertovesipumppu ja virtaus on laajempi. Virtaus on kuitenkin eri asia kuin suodatus, jota stream ei tee.

Vesi

Monniset ovat usein kotoisin pehmeästä ja happamasta vedestä ja vesi Suomessa on usein sopivaa niille sellaisenaan (lisäksi vedenparannusainetta).

Kuparimonnisella on laaja levinneisyys ja eri tyypeillä voi olla jonkun verran erilaiset vesivaatimukset.

PH

PH 6-7.5 (Varjon Akvaariokalat, Faunatar ja Planetcatfish mukaan). Joten melko yhteinen linja.

Eteläiset Macrostenus- tyypit lisääntyvät jopa emäksisessä ja kovassa vedessä, mutta mustan veden asukkaat hohtojuovaiset tyypit tarvisevat hapanta ja pehmeää vettä kuteakseen. Orinocon ja Amazonin alueen kuparimonniset taas eivät ole kovin tarkkoja veden kemiallisista ominaisuuksista. (Varjo, Akvaariokalat)

Kovuus

Alle 15 dH Varjon Akvaariokalat. Faunataren mukaan alle 25 dH. Yleensä monniselle hyväksi pehmeä vesi, joskin näiden tietojen valossa keskikovakin vesi menee. GH 15-25 on suomalaisen mittapuun mukaan varsin kovaakin. Hieman tyyppikohtaisia eroja (kts. pH).

Lämpötila

22-28 °C Varjon Akvaariokalat, 22-26°C Faunatar. 21-27 °C Planetcatfish.

Myös tyyppikohtaisia eroja: Eteläiset macrosteus-lajit viihtyvät 18-22 °C, hohtojuovaiset tyypit 22-26 °C, Orinoco ja Amazonin 24-29 °C. (Varjo, Akvaariokalat).

Lämmön noustessa hapetuksen tarve kasvaa, sillä lämmin vesi ei voi sitoa niin paljon happea. Hyvä hapetus taas antaa hieman anteeksi korkeita lämpöjä, mutta täysin ne ei tietysti voi sitä kompensoida luonnollisesti.

Ravinto

Kaikkiruokainen. Syö vain pohjalta (Faunatar).Kokemukseni mukaan kuparimonniset oppivat ruokailemaan jopa pinnalta ruokaa melko nopeastikin ja helposti.

Hiutaleet, granulat (pienijakoiset pohjalle vajoavat granulaatit suosittua ruokaa), myös esimerkiksi Tetran Tabimin -pelletti. Pakastesurvarit herkkua. Myös spiruliinagranulaatit maistuvat. Kokonaisuutena kaikkiruokainen ja monipuolinen ruokinta hyväksi.

Kokemukseni mukaan lähes mikä tahaansa ruoka maistuu. Pyrin antamaan granulaattejakin, jotta koko parvi saa ja pienimmät ja arimmatkin, koska ruoka jakaantuu. Mutta myös pienet ruokatabletit tekevät kauppansa. Aivan kovia plecotabuja eivät niin helposti saa syötyä, kuin hieman pehmeämpää tablettityyppiä kuten Tetran Tabimin.

Lisääntyminen

Yksi helpoimmin viljeltäviä monnisia. Erityisesti viljeltyt kannat ovat helpompia kudettaa, mutta myös luonnonkannat ovat melko ongelmattomia lisääntymään. Tosin  Faunataren mukaan kaikki kaupassa myytävät kuparimonniset ovat viljeltyjä.

Monnisten kudetukseen on hyvä valita emokalat eri viljelijöiltä sukusiitoksen välttämiseksi. Hyvä olisi hankkia pieni parvi, noin 6-10 yksilöä. Molempia sukupuolia on syytä olla riittävästi, jotta emokalat voivat valita kumppaninsa vapaasti useamman joukosta. Lähilajit, jotka muistuttavat toisiaan, voivat risteytyä keskenään, joten ei ole hyvä pitää niitä samassa akvaariossa. (Rassi, Panssarimonnit)

Mätimunat ovat suuria ja suuressa naarassa niitä voi olla 400-500 . Kudetukseen kannattaa käyttää naarasta kohti useaa koirasta, sillä yksi koiras voi luultavasti hedelmöittää vain noin 100 mätimunaa. (Rassi, Panssarimonnit)

Kaloja stimuloidaan kutuun vähitellen ruokkimalla hyvin (elävä sekä pakastettu ruoka esim. pakastesurvarit) sekä parantamalla vesioloja (Rassi, Panssarimonnit). Itse en ole kikkaillut mitenkään erikoisesti ja pidän veden laadun hyvänä aina. Kuparimonnisiahan oli eri tyyppejä, jotka hieman eri vesiarvoja vaativat, mutta lievästi hapan, pehmeä ja puhdas vesi lienee hyvä perusta sekä sopivat lämmöt. Hyvä pakastesurvariateria sekä runsas vedenvaihto on kokemukseni mukaan stimuloinut kutuun. Myös uusi akvaario. Usein on tapahtunut niin, että kun siirrän pienen jengin uuteen akvaarioon, pian on akvaarion laseissa ja kasveilla yms. pinnoilla kutua. Myös Seriously fish kannustaa 50-70 % vedenvaihtoon hieman viileämmällä vedellä, ilmastuksen ja virtauksen lisäämistä. Ja tätä on toistettava, kunnes kalat kutevat. Planetcatfish taas suosii jopa 5 asteenlämpötilan  pudotusta vedenvaihdon yhteydessä, jonka pitäisi tapahtua todella hitaasti (yli 2 tunnin aikana). Itse olisin hieman arka pudottamaan 5 astetta lämpöjä, vaan pari astetta.

Itse olen kudettanut emokalat pääakvaariossa ja kerännyt hedelmöitetyt munat talteen pian kudun jälkeen. Toinen tapa on perustaa kutuakvaario.

Kuparimonnisen poikanen (Kuvan pääsivu)

Pääakvassa kudetus

Itse kudetan kalat pääakvaariossa. Kerään vain hetimiten talteen kutupallerot, sillä ne syödään seura-akvaariossa pian – myös emojen toimesta usein. Seriously fish myös käyttää tätä tapaa. Emot kutevat pääakvaarioon ja kutupallerot kerätään pois. Kokemukseni mukaan kutupallerot saa pois esimerkiksi partakoneen terällä varovasti raaputellen. Tosin pallerot ovat tahmeita ja jäävät kiinni raaputtimeen. Toisaalta varottava, etteivät kutupallot irtoa partakoneen terästä ja lähde virran mukana. Joskus kaappaan samalla puhtaaseen pesupalloon kudun tai käytän pumpulipuikkoa tahmaisten palleroiden pyydystämiseen kiinni (jäävät helposti kiinni).

Munat laitetaan pieneen faunaboksiin/akvaarioon ja sinne ilmastin tai pillisuodatin. Samaa vettä kuin pääkipossa sekä hyvä ilmastus ja samat lämmöt. Hyvä hapetus ja puhdas vesi on tarpeen, ettei kutu homehdu. Usein käytetään muutama tippa metyleenisineä (tai vastaavaa homeen estäjää akvakäyttöön), ettei kutu homehdu. Itse en ole käyttänyt homeenestoaineita.

Poikaset voi saada myös kuoriutumaan poikasverkkohäkissä, joka on viritetty kutuakvaarioon. Viritän kangasverkkopoikashäkin akvaarion laitaan. Sinne ilmastimen ja kutupallot sinne vedessä. Verkkohäkki on hieman hankala kun vaihtaa akvaarion vettä ja huomioitava, etteivät pennut jää kuiville. Myös vedenvaihdot pitää olla mielummin pieniä ja usein, sillä pennut ovat todella alttiita vesiarvojen muutoksille.

Poikaset kuoriutuvat 4-6 vuorokauden päästä riippuen lämpötilasta. Vuorokauden kuluttua poikaset tarvitsevat ruokaa, koska ruskuaispussi on kulutettu. Tällöin poikasia on ruokittava likoeläimillä, mikromadot tai pölymäisellä poikasruoalla (kuten kuivatut artemian munat tai Tetran pölymäinen poikasruoka). Verkkohäkin puhtaus on myös tärkeä. Myös ulkopuolella olevat kalat voivat näykkiä pentuja, erityisesti kun ruokkii poikasia.

Kutuakvaario

Rassin ohje kutuakvaarioon tapahtuu kunnostamalla noin 50 litran kippo, kun havaitaan, että naaras on pullero mätimunista ja urokset jahtaavat pyöristynyttä naarasta. Kutuakvaarioon laitetaan hienoa hiekkaa sekä joitakin kasvitiheikköjä, kuten pottikasveja ruukuissaan.

Varjo (Akvaariokalat) kannustaa virittämään vähintään 50 litran kutuakvaarion, jonne laitetaan 1-2 naarasta ja 3-5 koirasta. Kalat saattavat tarvita pari päivää sopeutuakseen uuteen ympäristöön, ja tällöin niitä on ruokittava tukeavasti, mutta jätteet ja ulosteet poistettava hyvin. Lukusuhde 2 urosta: 1 naaras on suositeltava (Seriously fish).

Paras suodatin on ilmapumpulla toimiva pillsuodatin yms. , jossa ei ole liian kova ilmu. Kutu voi alkaa pian kutuakvaarioon siirtämisen jälkeen. Kuparimonninen kuuluu rytmikutijoihin, jotka kutevat useita kertoja peräkkäin, kun ne on ensin saatu innostumaan. Kutujen väli voi olla muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. (Rassi, Panssarimonnit)

Kutuvalmis naaras alkaa uida levottomasti ympäri allasta ja jonkin ajan kuluttua kutuvalmis uros tarttuu rintaevillään valitsemansa naaraan viiksiin. Naaraan pyristellessä pois, uros laskee maitia, joka sitten kulkeutuu vesivirran mukana naaraan sukuaukon lähelle ja/tai naaraan suuhun. Naaras laskee muutamia mätimunia vatsaevien muodostamaan kouruun ja samalla mäti hedelmöityy ja naaras kiinnittää ne alustalle (usein akvaarion laseille, suodattimen kylkeen, kasvien lehdille). Tämä toistuu useita kertoja, kunnes useita kymmeniä, jopa satoja mätimunia on laskettu. Kun kutukalat asettuvat pohjalle lepäämään, kutu on ohi ja emot voi poistaa kutuakvaariosta. (Varjo, Akvaariokalat)

Kutu kestää muutamia tunteja (Varjo, Akvaario-opas).

Poikaset kuoriutuvat 4-6 vuorokauden päästä riippuen lämpötilasta. Vuorokauden kuluttua poikaset tarvitsevat ruokaa, koska ruskuaispussi on kulutettu. Tällöin poikasia on ruokittava likoeläimillä, mikromadot tai pölymäisellä poikasruoalla (kuten kuivatut artemian munat tai Tetran pölymäinen poikasruoka).

Poikasten kasvatukseen sopii pohjahiekaton matala akvaario, jossa on ilmastus. Mutta myös kutuakvaario sopii poikasten kasvatukseen. (Varjo, Akvaario-opas)

Jos poikasia jatkokasvatetaan pienessä faunaboksissa tai akvaariossa, veden laatu on hyvä olla todella hyvä. Itse vaihtaisin vedestä ainakin 50 % päivittäin, mutta riippuu poikasten määrästä ja akvaarion koosta ja suodatuksesta. Pohja on myös hyvä lapota ruokinnan jälkeen (ruoantähteet, kuolleet poikaset) päivittäin. Itse käytän usein pentulaan pääakvaarion vettä, joka on samalla juuri samalla vesiarvolla kuin missä ovat syntyneet ja hanaveden nitrittikin on jo muunnettu pääakvaarion suodattimilla nitraatiksi. Pentulassa on luonnollisesti lämmitin ja sama veden lämpö kuin pääakvaariossa. Näin vedenvaihdossa vesiarvot pysyvät suhteellisen vaikaina. Parempi vaihtaa vettä usein ja vähän kerralla.

Kun poikaset kasvavat hyvä olisi pohtia, hyvää suodatinta pentulaan, sillä ammoniakkia ja nitriittiä kertyy helposti veteen, jos biologinen suodatus ei toimi. Pienet poikaset voi kasvattaa vedenvaihtojakin käyttäen jonkun aikaa esim. fanaboksissa, jossa ilmastin, mutta esimerkiksi pillisuodatin tai poikasuodatin olisi hyvä, jos jatkokasvattaa poikaset isommiksi erillisakvaariossa. Myös suodattimet pitää olla poikasystävällisiä, etteivät mene suodattimiin tai ainakaan vaurioidu siellä.

Pennuille käytän usein hiilidioksidiletkulla vedentiputusta hitaasti, jos ovat aivan pieniä. Hiilidioksidiletkun toiseen päähän imukupit (pääakvaarion päähän) ja pentulan päähän solmu hiilidioksidiletkuun. Näin vettä tulee todella hitaasti kohdakippoon. Mutta muistettava ottaa viritelmä pois, ettei laponta jää päälle.

Elinikä

Monniset elävät hyvässä hoidossa noin 8-vuotiaiksi. (Faunatar)

Kuparimonniset viihtyvät seurassa.
Kuparimonniset viihtyvät seurassa.

Seuralaiset

On itse parvikala, joten vähintään 6-10 yksilön parvi on suositeltava. Varjon mukaan viljellyt yksilöt näyttävät kuitenkin pärjäävän jopa kaksittain, jos akvaarion muut asukkaat ovat rauhallisia ja akvaario on rauhallisessa paikassa. Yleensähän iso parvi tuo suojaa ja parvikalat ovat usein arkoja, jos parvi on liian pieni tai sitä ei ole lainkaan. Toki yksinäinen kuparimonninen ei varmasti viihdy. Toisaalta monien kokemusten mukaan monniset liikkuvat sekalajiparvessakin ja toisten monnisten seura voi myös auttaa, mutta risteytymisvaarakin voi lähisukulaisilla olla, jos muistuttavat paljon toisiaan. Mutta täysin se ei omaa lajia voi korvata mielestäni. Faunattaren mukaan parven vähimmäiskoko on 5.

Kiltti ja rauhallinen, ei koskaan kiusaa muunlajisia kaloja. Ei oikein pysty pitämään puoliaan näykkiviä kaloja kuten tiikeribarbeja vastaan, eikä pienessä akvaariossa löydä tilaa, jos joutuu jakamaan pohjan pesäänsä vartioivien kalojen kuten monien pienten kirjoahventen kanssa.  (Faunatar)

Itselläni ei ole kokemuksia siitä, että monnisten silmiä olisi joku puhkonut/näykkinyt. Aqua-webin keskustelupalstalla on ollut vääntöä, voiko monnisia pitää nuoliaisten kanssa. Joidenkin mukaan saattavat puhkoa monnisten silmät, joidekin mukaan ei ole ollut ongelmia. Itse en ole monnisia pitänyt varmuudeksi nuoliaisten kanssa, paitsi Sewellioiden kanssa, jotka eivät varmasti aiheuta ongelmia kuparimonnisille. Myös 4 cm miniatyyrinen viirunuoliaisparvi (Micronemachelinus cruciatus) on ollut ongelmitta kuparimonnisten kanssa. Isompien nuoliaisten kanssa en ole uskaltanut testata asiaa eikä ole ollut tarvetta.

Kuparimonniset tykkäävät suhteellisen reippaasta virtauksesta, mutta ovat itselläni menestyksellä myös kasvaneet rihmakala-lehtikala-akvaariossa, jossa virtaus on suhteellisen säyseä, joskin pohjalla pitää veden kiertää hyvin myös.

Varjon mukaan sopii kaikenlaisiin seura-akvaarioihin. No, ehkä ei ihan kaikenlaisiin, mutta hyvin sopeutuva monenlaisiin ympäristöihin ja harmiton muille kaloille. Pitää pohjaa hyvin puhtaana, mutta itsekin röhnää hieman sekä nostelee pohjasta tonkimalla ainesta, joten pohja voi hieman pöllytä kun lauma tonkii pohjaa.

Mielestäni sopii myös plekojen ja partamonnien kanssa. Ovat harmittomia usein reviirikaloille, kun eivät puolustele reviiriään, vaan lauma painelee menemään.

Esimerkiksi myös lehtikala, rihmakalat sopivat kuparimonnisten seuraan.

Käyttäytyminen

Kiltti ja harmiton muille kaloille. Myös muiden monnisten kanssa voi kulkea parvessa. Varottava kuitenkin hyvin samankaltaisten monnisten kanssa risteytymistä. Itselläni ei ole risteytynyt muiden lajien kanssa.

Yleensä viihtyessää peloton ja seurailee ihmisen touhujakin ja tulee etulasille kerjäämään. Mielestäni viihtymisen merkki on myös, että ”laiduntaa” ja touhuilee pohjaa mylläten ”kaiken aikaa”. Toki pitää lepäilläkin välillä.

Pelästyessään pysähtyy ja yrittää naamioitua ympäristöön. Reilumpi parvi tuo turvaa ja akvaarion muutkin asukkaat vaikuttavat luonnollisesti viihtymiseen. ”Suojaparvikin”, joka ylemmässä vesikerroksessa voi tuoda turvallisuuden tunnetta. Myös luonnollisesti runsas suojapaikkojen määrä ja kasvit. Myös liian kirkkaat valot voivat häiritä monnisia.

Mielestäni möllötys pohjalla pääsääntöisesti on ei-viihtymisen merkki. Reipas virtaus voi myös piristää möllöttävää laumaa. Vaikka monnisilla on suolihengitys, ne saattavat silti olla pohjalla ollessaan herkkiä happikadolle ja hyvä virtaus pohjalla auttaa. Myös virtaus vie liat suodattimiin ja edesauttaa kalan hyvinvointia.

Uusien kalojen hankkiminen

Rassin mukaan aivan pieniä monnisia (2-2.5 cm) ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tai hankkia itselleen, sillä hänen mukaansa kasvu ei ole useinkaan kovin hyvää vaan jäävät kääpiökokoisiksi. Mielestäni hyvä luovutuskoko on vähintään 3-4 cm.

Koska värimuotoja on runsaasti, kannattaa pohtia, minkä värimuodon haluaa sekä millaisissa vesiarvoissa kuparimonniset ovat kasvaneet ja hyvä kasvattaa jatkossa.

Luonnollisesti valittava terveet, eloisat, hyväkuntoiset kalat. Tarkastaisin värityksen, ihon kunnon sekä sen, etteivät evät ole rispaantuneet tai silmät tulehtuneet. Eloisa käytös myös on terveen merkki.

Hinta

”Peruskuparimonninen”  tai albiino muoto noin 5 €. Harrastajilta noin 2-3 €/kpl.

Kuparimonninen, musta (Corydoras auneus black venezuela), noin 15 €

Muuta

Monnisilla on piikit evissään (paitsi pyrsöevässä) ja käsittelyssä on oltava varovainen. Haaviin monninen ei kokemukseni mukaan niin helposti jää kiinni, mutta varovaisuus senkin suhteen on hyvä olla ja valita hieman tiheäsilmäisempi haavi ja rauhalliset liikkeet, että monninen pääsee itse haavista irti. Monninen pystyy lukitsemaan evänsä ja ”lukon” avaa vain se itse. Siksi haavista se voi irrota helpommin omatoimisesti, kunhan haavi on vedessä ja antaa aikaa hieman rauhoittua ja irroittua itse.

Monniset erittävät stressissä puolustusainetta ja siksi kuljetettaessa ne pitää olla omana lajinaan, muuten voi jopa toinen monnislaji saada myrkytyksen.

Happitabletteja en myöskään käyttäisi suolihengitettävien monnisten kanssa. Voi koitua kohtaloksi.

Lisää kuvia

Albiino muoto (Kuvan pääsivulle) (Albiinomuoto on resessiivinen ominaisuus. Silmät ovat punaiset)

Musta venezuela

Videoita

Kuparimonniset ruokailemassa

Linkkejä

http://www.faunatar.fi/sites/default/files/pdf/Kuparimonninen-12.pdf (Faunatar)

http://www.planetcatfish.com/common/species.php?species_id=51 (Planetcatfish)

http://www.seriouslyfish.com/species/corydoras-aeneus/ (Seriously fish)