Maatiaispartamonni eli täpläpartamonni (Ancistrus sp.): kuturaportti

Partamonnit lisääntyvät usein jopa riesaksi asti, joten kudetus ja viljely on melko helppoa. Mitään erilliskikkaa ei yleensä tarvita.

Kuten kaikille lajeille, hyvä hoito on kaiken pohja ja ja sopivat vesiarvot eli perustiedot hoidosta on tunnettava. Kuitenkin esimerkiksi runsas vedenvaihto (himppu viileämpi vesi kuin akvaariossa) tai virtauksen tehostaminen voi stimuloida kutuun. Myös akvaarion vaihto ja kutuparin laittaminen sinne voi auttaa. Urokselle voi myös järjestää pienen haaremin, joka toimii myös hyvin (esim. kaksi naarasta). Kaksi urostakin ok, jos paljon tilaa ja suojapaikkoja ja kullekin on oma reviiri. Esimerkiksi 450 litran akvaariossani kaksi urosta kutee ja haareminaaraat käyvät kutemassa vuoronperään molemmille uroksille. Pienessä akvaariossa tämä järjestely tuskin onnistuisi. Myös toinen uros on selkeä alfauros ja toinen uros väistää sitä. Näin tappeluja ei muodostu. Samanvertaiset ”herrat” saattavat ottaa toistuvasti yhteen ja ei auta kuin siirtää toinen pois. Toisaalta toinen alfauros toisinaan murtautuu toisen uroksen tuubiin ja yrittää syödä mätimunat. Tämä on ajoittunut aina samaan aikaan kudun juuri tapahtuessa. Partamonnilla on uskomaton hajuaisti ja epäilen alfaherran haistaneen tuoretta mätimunaa. Onneksi alfauros ei mahdu pienemmän  uroksen S-tuubiin, vaan jää päästään kiinni. Näin vältytään poikasmenetyksiltä. Myös parinvaihto tai uusi naaras haaremiin voi laukaista kudun – joskus tappelunkin.

Pienikokoinen nuori pari voi kutea mielestäni hyvin jopa 120 litran akvaariossa, jos ovat lähes ainoita kaloja siellä. Siirsin nuoren pienikokoisen super red -pariskunnan 120 litran akvaarioon, jossa on vain pieni parvi kuparimonnisia. Heti alkoi kutupuuhat. Uros kiersi akvaarion ikään kuin tutkien, onko ainut akvaarion uros ja riehui tovin ja valtasi kututuubin. Kutupallot ilmestyivät muutaman päivän sisällä siirrosta ja uros vartioi nyt jo kehittyneitä poikasia. Mielestäni parempi hieman pienempi kippo ja kuturauha kuin iso kippo ja paljon reviiritaisteluita ja pohjalla paljon partiksia tai plekoja häiritsemässä toisiaan. Myös poikaset saavat turvallisen ympäristön kehittyä. Myös kuparimonniset aloittivat heti kuturallin ja kutevat toistuvasti.

Itselläni partikset kutevat aina kututuubeihin, jotka olen asettanut niin, että näen tuubin sisälle (suuaukko akvaarion etulasiin päin). Partamonni valitsee melko naftin kututuubin, jolloin se pystyy sitä hyvin vartioimaan. Esimerkiksi sähkölampulla tsekkaaminen kun munat ovat tuubissa, usein hämää, koska munat ovat tuubin perällä turvassa ja kala on tuubin kokoinen lähes. Kun poikaset kuoriutuvat, alkaa vipinää tuubin perällä ja poikaset nousevat korkeammalle tuubin kattoonkin, josta ne näkee. Pystyn myös kututuubeilla järjestämään halutun kutupaikan ja näen milloin partiksella on taas pentuja tuubissa.

Partamonni kyllä kutee kututuubin puutteessa kantojen alle tai mihin sopivaan koloon vain, jopa akvaariokoristeisiin. Kuitenkin voi olla riski, että partis jää kiinni koristeisiin, kuten joskus käynyt harrastajille.

Albiinopartamonniuros Örkki vartioimassa "pentuettaan". Kututuubin koko M.
Albiinopartamonniuros Örkki vartioimassa ”pentuettaan”. Kututuubin koko M.

Kututuubi myös mahdollistaa partamonnin siirtämisen poikasten kera, jos on tarvetta. Partamonni myös pystyy hyvin puolustamaan kututuubia, jonka se valitsee todella naftin koon,että tunkeilija ei pääse luolaan ja poikaset eivät pääse livahtamaan ulos ennen aikojaan.

Itse käytän akvaarioon.fi:n kututuubeja. Kututuubin pitää olla toisesta päästä suljettu. Yleensä kannattaa aloittaa S-koon tuubista, se sopii useimmille partiksille. Tosin suurikokoinen Örkki-albiinopartikseni (yli 15 cm) mahtuu vasta M-kokoon.

Koiraalla pitää olla siis oma reviiri sekä luola, jota se vartioi sekä houkuttelee naaraita. Havaitsin yhdellä uroksellani värien kirkastumisen kutuväreiksi, kun se oli kutuvireessä. Koiras leyhyttelee tuubissa heilutellen eviään ja esittelee luolaa naaraalle ulkopuolellakin. Uros voi olla myös melko häijy naaraalle, joka yrittää tunkeutua luolaan. Joskus yrityksiä on paljonkin, ennen kuin partamonniuros laskee naaraan tuubiin. Myös soidinmenoja voi jatkua koko päivän. Naaras käy välillä tuubin ulkopuolellakin ja taas menee sisälle. Joskus tulosta ei synny, mutta usein syntyy. Myös harjoittelu tekee mestarin: kokeneemman parin kutu onnistuu helpommin, mätimunia on enemmän, jotka hedelmöittyvät ja koiras osaa hoitaa jälkeläisiään paremmin. Toki yksilöllisiäkin eroja on ja partisten kunto ja akvaarion hoito vaikuttavat poikastuottoon.

Munat kuorituvat reilun viikon päästä kudusta. Uros vartioi poikasia 5-10 päivää sekä hapettaa vettä löyhyttelemällä. Hyvä pitää kunnon happitilanne akvaarion pohjalla, että mätimunat kuoriutuvat eivätkä homehdu sekä hyvä veden laatu. Itselläni on ilmastusta ja virtausta partisten akvaarioissa, vaikka eivät mitään supervirtausta sinäänsä tarvitsekaan. Mutta ne nauttivat selvästi virtauksesta ja hakeutuvat sinne. Aluksi poikaset saavat ravintoa ruskuaispussin avulla kututuubissa. Kun ruskuaispussi on lopussa poikaset alkavat tarvita ruokaa, poikaset lähtevät tuubista ravinnonhakuun. Armeija poikasia näkyy akvaarion laseilla. Niitä houkuttelee virtaus, jota kohti ne helposti vaeltavat. Ne alkavat rapsutella levää ja käyttävät tavallista partisten ruokaa ravintonaan, eikä erikoisruokintaa tarvita.

Usein poikaset kasvavat ongelmitta seura-akvaariossa, jos vaarallisia petokaloja niille ei ole. Esimerkiksi monet kirjoahvenet verottavat partamonnin poikasia ja erityisesti, jos piilopaikkoja ei ole runsaasti poikasille. Poikaset ajautuvat myös helposti suodattimiin, joiden puhdistamisessa kannattaa olla varovainen. Myös poikasystävälliset suodattimet on syytä hankkia.

Toki poikaset voi siirtää poikasakvaarioon kasvamaan juuri ennen tuubista lähtöä tuubin mukana, mutta veden laadusta on pidettävä erikoishuolta, koska ruokintaa on runsaasti ja pieni akvaario on altis epätasapainoon. Uros vartioi tuubia, joten, jos aikoo siirtää vain poikaset, olen ämpäriin laittanut akvaarion vettä runsaasti, tuubi sinne ja tuubin ravistelu ämpäriin ja uros takaisin kotiakvaarioon. Uros voi olla tiukassa tuubissa ja hieman stressata pakkosiirrosta.  Poikaset laitetaan hitaasti kotiuttaen haluttuun akvaarioon.

Itse laitoin Juwelin Bioflow -suodattimeen verkot, ettei poikaset mene raoista sisään. Erityisesti kun vettä vaihtaa ja veden pinta laskee akvaariossa, poikaset voivat jäädä kuiville suodatusmattojen päälle. Tarkistan ennen vedenvaihtoa suodatusmattojen yläosat. Suodattimen puhdistus kannattaa myös tehdä huolella ja pudottaa sisällöt ämpäriin ja käyttää akvaariolämpöistä vettä. Poikasia on mitä uskomattomimmissa paikoissa – jopa moottorin ja virtajohdon yhtymäkohdassa. A4-paperi sekä akvaariovettä rasiassa on myös valmiina pelastusoperaatioon, jos poikasia jostain syystä tippuu puhdistupaikan lattialle. Paljon vettä päälle ja poikanen paperin päälle liukumaan.Ulkosuodattimet on hyvä pestä siivilän läpi vesi laskien, sillä poikasia on sielläkin usein. Lavuaarin tulppa on hyvä pitää valmiina, jos lavuaariin tippuu poikanen.

Poikaset syövät samaa ruokaa kuin emot heti tuubista päästyään, joten erikoisruokaa ei tarvitse olla. Pienille poikasille kuitenkin hyvä antaa pienijakoista ruokaa, että saavat myös osansa. Esimerkiksi pientä granulaattia, joka leviää kantojenkin alle ja kaikki saavat osansa ilman tappelua.

Partikset kasvavat todella nopeasti hyvässä hoidossa kun saavat riittävästi ravintoa ja veden laatu on hyvä. Sukukypsäksi ne tulevat myös melko nopeasti ja jo 5 cm pitkä partis voi olla sukukypsä, jolle on juuri tullut partahaivenia (naaraalla toki ei ole partaa). Yksilöllisiä eroja kypsymisessä on jonkun verran. Mutta jo n. 5 cm mittainen teini voi yllättää lisääntymistoimillaan.

Partiksen luovutuskoko mielestäni on vähintään 3 cm, vaikka se hyvin selviää pienenä melkoisista muutoksista. Näin massaa on päässyt kertymään. Mutta sukupuoli on vielä arvailuja, ennen kuin noin 5 cm pituisella alkaa näkyä partahaivenia. Joillekin uroksille voi parta tulla yllättävän myöhään ja aluksi sitä voidaan pitää naaraana.

Perustietoa partamonnista löytyy täältä.

120 litran akvaario esimerkkinä

  • suhteellisen nuori ja pienikokoinen red-partamonnipariskunta
  • pieni parvi kuparimonnisia (6 kpl.)
  • 2x Bioflow suodatin (600 l/h), 2x isokokoinen Aquaball 180 (isoin koko, 650 l/h)
  • ilmastin
  • kiertovesipumppu pohjalla, Tunze Silence 800 l/h
  • vallisneriaa, karvalehteä
  • 2xT8 loisteputket
  • vedenvaihto 60-70 % kerran viikossa ja sisäsuodattimien puhdistus samalla
  • Bioflowt puhdistetaan harvemmin (paitsi hienosuodatusvanu viikottain)