Maatiaispartamonni (Täpläpartamonni) (Ancistrus sp.)

partis2IMG_8073
Maatiaispartamonni, naaras

Maatiaispartamonni eli ”partis” on varmasti yksi yleisimmistä akvaariokaloista. Se on helppohoitoinen ja hyödyllinen levää syövä ”talkkari”. Se on myös kuuluisa lisääntymistehokkuudestaan, joten moni hankkii vain yhden tai samaa sukupuolta. Tarkasta lajinimestä on erimielisyyksiä ja tarkan lajin määrittäminen on Ancistrus-suvussa suhteellisen vaikeaa. Myös lajiristeymiä on runsaasti. Kaikilla Ancistrus-lajeilla on kuitenkin suhteellisen samat hoitovaatimukset.

Yleisistä akvaariossa kasvavista partamonneista on käytetty useita tieteellisiä nimiä kuten Ancistrus cirrhosus, A. dolichopterus ja A.temminckii.

Tuntomerkit

Partamonnit kuuluvat imumonneihin: ruumis on luulevyjen suojaama ja imumonneille tyypillinen imusuu turpeinen nystyisine huulineen, joka toimii imukuppina. Kala myös raastaa hampaistollaan tehokkaasti levää.

Vain Ancistrus-suvun uroksilta löytyy selkeä ”parta”. Kummaltakin sukupuolelta löytyvät erityisesti ärhennellessä näkyvät poskipiikit, jotka jäävät haaviessa helposti kiinni.

Väritys: Ruskea yleissävy, jonka pohjalla usein kellanruskeita täpliä. Väritys voi hieman vaihdella. Myös ”partiksen” väritykseen vaikuttaa mieliala ja pohjan värisävy. Maatiaispartiksesta on myös jalostettu mm. keltainen albiinomuoto sekä punainen ”super red”. Myös evistä on huntuversiota.

Koko: 12-15 cm. Yksilöllisiä erojakin runsaasti jopa saman poikueen sisällä. Kokoon vaikuttavat myös perimä sekä kasvuolosuhteet.

Partamonni, uros
Partamonni, uros

Uros: Uroksella on muhkea ”parta” pään etuosassa, partahaivenet (lihassäikeet) voivat vielä haarautua päistään. Uroksella on partaa myös pään keskellä (”otsassa”). Poikasille ”parta” kehittyy vähitellen ensin leukaan. Usein poikasina hankitut ”partikset” ovat arpapeliä sukupuolen suhteen, ennen kuin partahaivenet alkavat kehittyä. Partahaiventen kehittymisnopeudessa on yksilöllisiä eroja. Usein kuitenkin pientä haiventa on nähtävissä n. 5 cm partiksessa. Myös tässä vaiheessa se alkaa olla sukukypsä teini. Joskus parta kasvaa nopeasti, kun partiksen poikanen pääsee uuteen kotiin, eikä dominoivaa urosta ole. Myös sopivan naaraan läsnäolo voi stimuloida parran kasvua.

Uroksen pää on vanhemmiten muhkea ja näyttää todella pitkälle katsottaessa kalaa sivusta. Myös sivuprofiili päästä on erilainen kuin naaraalla.

Naaras:

Naaras ”parraton”, mutta vanhemmiten voi pieniä haivenia tulla leukapieliin. Kuitenkaan päälaella ei ole muhkeaa ”partaa”. Naaraan pää on sirompi, lyhempi ja eri profiili kun katsoo sivusta.

Eri viljelymuotoja

Nämä ovat maatiaispartamonnin viljelymuotoja, jotka ovat samaa lajia maatiaisen kanssa ja hoito on aivan samantyyppinen. Myös eri muodot lisääntyvät luonnollisesti keskenään.

Albiinopartamonni

Keltainen, punaiset silmät. Albinismi on resessiivinen ominaisuus (albinismi = a, normaali = A), joten albiino yksilö on genotyyppiä aa. Kaksi albiinopartista saa aina albiinojälkeläisiä (aa x aa ===> aa 100 %). Albiino kantaja (näyttää maatiaiselle, mutta kantaa albiinogeeniä) on genotyyppiä Aa. Kaksi kantajaa voi saada sekä maatiaisia että ”albiinopentuja”. Aa x Aa ===> AA (25 %, maatiainen), Aa (50 %, albiino kantaja, näyttää maatiaiselle), aa (25 %, albiino). Maatiainen, joka on puhdasverinen (AA) saa albiinopartiksen (aa) kanssa aina kantajapentuja (Aa 100 %, kaikki maatiaisen näköisiä, mutta albiinokantajia). Kantaja-albiino (Aa) saa albiinon (aa) kanssa sekä Aa (50 %, albiinokantaja) sekä puhdasverisiä albiinoja (aa, 50 %).

Albiinopartiksella on aina punaiset silmät. On myös partamonneja, jotka ovat keltaisia ja tummat silmät. Nämä eivät ole albiinoja.

Albiinopartamonni, uros
Albiinopartamonni, uros

Huntualbiinopartamonni

Albiinopartamonnin huntumuoto. Keltainen, punaiset silmät. Seuralaiset valittava niin, että huntuevät saavat olla rauhassa.

Huntualbiinopartamonni, uros
Huntualbiinopartamonni, uros

Super red

Upea uusi red-muoto. Alkanut saada suosiota albiinopartiksen ohella. Redejä löytyy eri puhtausasteella. Osa punaisempi, osa ruskealaikkuisempia. Vanhetessa voi hieman tulla enemmän ruskeaa sävyä, vaikka väritys on punainen.

Myös huntusuperred on olemassa.

Marble/calico on mielenkiintoisen näköinen kummajainen.

Super red -partamonni, naaras. Hieman partahaivenia tullut ikääntyessä "tytölle".
Super red -partamonni, naaras. Hieman partahaivenia tullut ikääntyessä ”tytölle”.

Muistuttavia lajeja: Lähisukuisia lajeja on kymmeniä, joten tarkkaa lajia ei voi aina edes tietää – puhumattakaan lajiristeymistä. Helmipartamonni (A.dolichopterus, L183) muistuttaa täpläpartamonnia.Se kasvaa luonnossa jopa 30 cm pitkäksi, mutta akvaariossa jää paljon pienemmäksi. Ukko- eli tähtipartamonni (L71/L181) muistuttaa myös jonkun verran maatiaispartista.

Taksonomia

Taksonomia on kokenut melkoista muutosta monnien ja partamonnien taksonomiassa.

Lahko monnikalat (Siluriiformes), heimo imumonnit (Loricariildae), alaheimo partamonnit (Ancistrinae).

Risteytyy: Ancistrus-suvun lajien kanssa.

Levinneisyys

Etelä-Amerikka.

Elinympäristö

Levää kasvavat kivikkoiset tai lahopuuta sisältävät joet ja purot. Seisovammista vesistä virtaavampaan vuoristopuroon.

Akvaarion koko

Akvaarion minimikoko 128 litraa Varjon Akvaariokalat mukaan. Faunataren mukaan yhdelle pienelle ”partikselle” riittää 80 litraa. Karkeasti ottaen 100 litraa/partis.

Partamonneja on monenkokoisia, mutta aikuinen partamonni mielestäni tarvitsee vähintään 120 litraa, esimerkiksi aikuinen pariskunta menee 200 litran akvaariossa. Toisaalta pienikokoiset nuorehkot partamonnit olen kudettanut usein 120 litran akvaariossa ja tilaa on mielestäni vallan hyvin, kunhan pohjalla ei ole paljon muita asukkaita. Isokoisimpia partamonneja en laittaisi näin pieneen akvaarioon. Myös muutos isosta akvaariosta pieneen suurikoiselle partamonnille voi olla katastrofi.

Partamonni on reviirikala. Pienessä akvaariossa pohjalla voi olla esimerkiksi monnisia, jotka eivät ole reviirikaloja. Mutta samankokoisten plekojen kanssa partamonni ottaa helposti yhteen ja molemmat reviirikaloina kinaa samoista kututuubeista ja reviireistä helposti ja vaatii siinä mielessä enemmän tilaa.

Isoon akvaarioon voi ottaa urospartamonneja, jos tilaa on tarpeeksi molemmille ja reviirejä, piilopaikkoja ja mahdollisia kututuubeja. Minulla on 450 litran Juwel Riossa kaksi urospartamonnia. Toinen kutee jatkuvasti toisessa päädyssä ”tyttöjen” kanssa ja toinen toisessa päädyssä. Elo on suhteellisen sopuisaa. Toisaalta johtava alfauros on selvästi johtaja ja joskus käy toisen kututuubilla mädin hajun viettelemänä ja yrittää ängetä toisen tuubiin. Yleensä ottaen toinen väistää alfaa eikä tappeluita synny. Beettauros taisteli toisen saman kokoluokan uroksen kanssa, että se piti siirtää toiseen akvaarioon. Joten on hieman partiksista kiinni, tulevatko kaksi urosta keskenään toimeen vai ei. Naaraat ovat hyvin sopuisia keskenään ja käyvät kilpaa kutemassa urosten tuubeissa.

Tosin naaraatkin voivat kinata keskenään, jos toinen on esimerkiksi uusi tulokas ja vanha asukas kokee uuden tulokkaan uhkaksi.

Kokemukseni mukaan myös yhdessä pennusta asti kasvaneet tulevat useimmiten hyvin toimeen keskenään. Arvojärjestys on kinattu varhaisessa vaiheessa.

Akvaarion sisustus

Partamonni viihtyy runsaasti kasveja sisältävässä akvaariossa, jossa on juurakoita, koloja, suojapaikkoja ja oma reviiri. Monneille tyypilliseen tapaan partis on hämärässä liikkuja, joten ylikirkas valaistus voi häiritä partista. Usein päivisin se nukkuukin varjoisassa paikassa.

Vesi

Partamonni on hyvin sopeutuvainen laji erilaisiin vesiarvoihin. Kuitenkin hyvä kunnioittaa likipitäen vesiarvoja, jossa se on aiemmin ollut ja tehdä mahdollinen muutos hitaasti.

Eri lähteissä on melko vaihtelevaa tietoa ph:n suhteen. Ph 6-8 vaihteluväli. Kovuuden suhteen ei ole kovin tarkka. Varjon mukaan kovuus alle 15 (dH). Lämpö 23-27 °C.

Itselläni on partamonnit melko kovassa virtauksessa akvaariossa, josta ne ilmiselvästi nauttivat ja menevät tarkoituksella virtapaikkoihin tai ilmastinkupliin. Kuitenkaan ei niin kovaa puhuria tarvitse kuin peruspleko. Myös vesiarvojen suhteen vaatimattomampi, mutta veden laatu on silti hyvä pitää laadukkaana. Myös pohjaa on hyvä lapota ja pitää hyvässä kunnossa, että partis pohjakalana ei sairastu.

Kova virtaus ja ilmastus auttavat hieman korkeammissa lämmöissa. Itselläni partamonnit ovat hyvin selvinneet 28 asteen – kesäisin joskus ylikin lämmöistä, mutta hyvä vedenkierto ja ilmastus on sitten ehdoton happikadon ehkäisemiseksi, vaikka partamonni onkin ”sitkeä sissi”.

Ravinto

Kaikkiruokainen, mutta kasvispainotteinen ruokavalio on hyväksi. Partiksen imusuu, joka sisältää pieniä pitkiä hampaita, on erikoistunut biokatteen syöntiin. Kuten kasvinsyöjillä yleensä, partamonnilla on pieni mahalaukku, mutta pitkä suoli. Hyvin eläinproteiinipainotteinen ruoka voi johtaa partamonnin liikalihavuuteen, maksan vaurioitumiseen ja sairastumiseen. Siksi ruokavalion on hyvä olla kasvispainotteinen – joskaan ei ihan puhdasta kasviruokaa. Esimerkiksi tukevat surviaistoukka-ateriat säännöllisesti partamonneille ei ole hyväksi.

Luonnossa biokatteen rapsuttajat syövät usein ympäri vuorokauden ja siksi partiksellekin olisi hyvä olla kasvisruokaa usein tarjolla. Kerran päivässä ateria on liian harvoin. Partis ei välttämättä tarvitse niin lämmitä vettä kuin plekot, mutta liian viileässä ruoansulatus ja kasvu voi hidastua.

Vihanneksista ehdoton suosikki on kesäkurpitsa ainakin oman kokemukseni mukaan. Itse kuorin kesäkurpitsan, mutta joidenkin mukaan kuoret ovat partiksen herkkua. Kuitenkin hyvä pestä kesäkurpitsa hyvin. Raaka kesäkurpitsapala ei pysy pohjassa, jos sitä ei ankkuroi esimerkiksi teelusikalla pohjaan. Myös kurkku maistuu vaihteluksi, mutta omat partikset eivät pidä siitä niin paljoa kuin kesäkurpitsasta.

Myös muut vihannekset voivat maistua. Itse en kovin hiilihydraatti-/sokeripitoista anna partamonneille, sillä hyvin sokeripitoinen ruoka lihottaa eikä sovi suurissa määrissä mielestäni ruokavalioon. Vesimelonia olen joskus antanut ja hyvin on maistunut, mutta mielestäni liian sokeripitoista ainakin usein tarjottuna. Jotkut antavat kyllä kuorittuja (mikrosulatettuja) pakasteherneitä partamonneille, mutta omat kalani ei kukaan koske niihin.Niissä on myös melkoisesti hiilihydraatteja, joten mielestäni ei suuria määriä ole terveellistä niitä antaa. Herneellä on laksatiivisia vaikutuksia ja ummetukseen niitä voi antaa.

Esimerkiksi kesäkurpitsaa voi olla päivittäinkin tarjolla, mutta se pehmenee helposti ja 1-2 vuorokauden jälkeen jämät on hyvä ottaa pois pilaamasta akvaariovettä.

Spiruliina on hyvää ruokaa partamonneille. Sitä on useissa pohjatableteissa. Tropicalin spirulina forte (mini granula) on ehdoton suosikki. Mutta monenlaiset spiruliinaruoat menevät partikselle, jotka eivät kovin nirsoja ole ruoan suhteen. Myös muu kasvispitoinen teollinen ruoka sopii.

Partamonni tarvitsee myös magrove yms. puuta ruoansulatukseen. Se luonnossa myös rapsuttelee levää puiden päältä ja samalla saa myös selkärangattomia ruokaansa, jotka pienissä määrin sille on myös sopivaa ruokaa (muttei pääruokaa). Puukuitu pitää myös partamonnin ruoansulatuksen kunnossa. Jotkut kalaruoatkin sitä sisältävät.

Vihannesruoka estää myös partiksia tekemästä kasvistuhoja. Joskus partiksen piikkiin menee tuhoutunut kasvi, joka on ollut alunperin huonokuntoinen ja levässä, jota partis on sitten napostellut. Esimerkiksi miekkakasvit maistuvat terveinäkin partikselle, jos kasviruokaa ei ole riittävästi tarjolla. Hieman yksilöistäkin kiinni, miten kasveja tuhotaan.

Partikselle maistuu yleensä tehdasruoat hiutaleina, tabletteina, granulaatteina. Hyvä antaa monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa sekä runsaasti kasviksia sekä mahdollisuus järsiä mangrovea.

Lisääntyminen

Albiinopartamonniuros Örkki vartioimassa "pentuettaan".
Albiinopartamonniuros Örkki vartioimassa ”pentuettaan”.

Partamonnit lisääntyvät kuuluisasti hyvin tehokkaasti ja viljely on hyvin helppoa seura-akvaariossakin. Uros valtaa sopivan luolan, johon se houkuttelee naaraan, joka laskee isot keltaiset mätimunat. Uros vartioi aggressiivisestikin munia, pitää puhtaana ja  löyhyttelee hapekasta vettä nille. Munat kuoriutuvat noin runsaan viikon kuluttua. Uros vahtii poikasia 5-10 päivää lähes paastoten, kunnes poikaset lähtevät luolasta. Poikaset ovat valmiina syömään levä ja tavallista partamonnien ruokaa (ei tarvitse erikoisruokaa). Uusi poikue voi jo syntyä 3 viikon päästä edellisestä. Poikasia voi kerralla tulla kerralla jopa sata – vanhemmat ja isommat vanhemmat saavat isompia poikasia yleensä. Myös kalan kunto vaikuttaa luonnollisesti.

Elinikä

Hyvässä hoidossa jopa 10 vuotta.

Seuralaiset

Partamonni sopii monenlaisiin akvaarioihin, koska on hyvin sopeutuvainen ja usein se on hankittu ”levätalkkariksi”.

Plekojen kanssa partamonni on reviirikala, ja samankokoiset urokset voivat helposti ottaa hieman yhteen ja nahistella esimerkiksi kututuubeista. Myös naarat joskus jähisevät plekojen kanssa.

Partis tulee hyvin monenlaisten lajien kanssa toimeen. Luonnollisesti pohjakalat ovat sen kanssa enemmän tekemisissä ja tärkeämpi pohtia niiden sopivuus kuin pinta- ja välikerroksen kalojen kanssa, joiden kanssa harvemmin ongelmia.

Mielestäni partis on ongelmaton useimpien lajien kanssa. Pletkotkin menee hyvin samassa akvaariossa, kunhan vain tilaa ja suojapaikkoja kaikille tarpeeksi. Jos suuri hinku kudettaa plekoja, voi partis hieman sotkea kuvioita änkeytymällä tuubeihin toisinaan ja hätistelemällä plekon pois. Näin se häiritsee plekoa kutuhommissa – muttei toki aina. Samaa kokoluokkaa olevat plekot yleensä yleisimmät kinakaverit. Partis on myös keskimäärin aggressiivisempi ja niskanpäällä keskimäärin ”nössömpien” plekojen kanssa reviiritaisteluissa tai ruokapaikalla.

Tosin sokkelo- ja enkeliplekot sekä huntupartikset ovat sopuisasti isossa akvaariossani ja plekot kutevat jatkuvasti. Iso albiinopartis Örkki taas kinaa helposti saman kokoluokan sokkeloplekojen kanssa, vaikka tilaakin olisi. Red-partikseni taas kutivat helmipalloplekojen kanssa samassa akvaariossa molemmat, mutta siirsin ne toiseen akvaarioon, koska pientä jähinää oli kututuubien suhteen.

Rengasripsimonni otti ison urospartiksen kanssa yhteen, mutta kinattuaan arvojärjestyksen ja reviirin rajat, tilanne rauhoittui. Toinen lauma partiksia taas on sopuisasti rengasripsimonnin kanssa, joka vain hätyyttää tunkeilijat reviiriltään lajille uskollisena pois.

Monniset, nuoliaiset yms. tulevat partisten kanssa hyvin toimeen.

Partisten aggressiivisuudessa on yksilöllisiä eroja. Urokset ovat keskimäärin aggressiivisempia. Tämä voi ilmetä esimerkiksi ruoka-aikaan, jolloin lajille tyypillisesti erityisesti uros voi hätistellä muita pois.

Pääsääntöisesti partislaumani on hyvin sopuisa eikä ole ollut ongelmia aggressivisuuden takia. Riittävä tila ja hyvä ruokinta auttaa asiaa. Kesäkurpitsaa runsaasti (laitan useamman palan kurpitsaa, jos monta partista/plekoa)  saatavilla sekä ruokinta eri puolelille akvaariota ja myös pientä granulaattiakin, että kaikki saa (ruoka jakaantuu monen kesken helposti) vähentää aggressiivisuutta. Myös eri päätyihin akvaariota on hyvä laittaa ruokaa, niin esimerkiksi urokset yleensä valtaavat eri päädyt reviireiksi, jos ruokinta on akvaariossa tasapuolista eikä keskity johonkin kohtaan. Näin kina vähenee ja kaikki saa ruokaa. Parempi myös ruokkia hieman useammin ja vähän kerralla.

Kiekko- tai kultakalojen kyljille joissakin tapauksissa partiksen on havaittu menevän imemään limaa.

Käyttäytyminen

Yleensä harmiton muille kaloille. Mutta reviirikalana uros erityisesti puolustaa reviiriä tunkeilijoilta. Partis ei kuitenkaan metsästä elävää hyväkuntoista kalaa vaan raatoja voi talkkarina napostella. Partiksen piikkiin on joskus laitettu kalan tappaminen, vaikka kala on alunperin (lähes) kuollut ja partis on sitä napostelemassa.

Munarosvo se on kyllä selkeästi ja vainuaa kutupuuhat helposti. Myös toisen partiksen kutu toisessa päässä akvaariota kirvoittaa toisen partiksen tuubille ryöstämään kutua toisinaan. Mutta kalanpoikasia en olen havainnut partiksen syövän ja jättää rauhaan.

Limaa voi joskus partis oppia imaisemaan kulta- tai kiekkokalojen kyljiltä.

Muuta

Kun haavii partamonnia, hyvä käyttää tiheäsilmäistä haavia tai välttää haavia mikäli mahdollista, sillä partis jää helposti kiinni poskipiikeistään. Kun kala takertuu haaviin, hyvä olla hermostumatta ja odottaa tovi rauhallisesti, jos kala itse irrottaa otteensa kun paniikki hälvenee ja kala rauhoittuu. Luonnollisesti tärkeää, että kala on vedessä ja prosessi ei pitkity liikaa. Varovasti sitten vaikka saksittava kala irti, jos muu ei auta. Varottava saksimasta tietysti itse partista.

Partamonni voi muuttaa pohjamateriaalin mukaan sekä stressissä väritystään mielialan mukaan. Jotkut pelästyvät partiksen olevan sairas, jos sillä on vaaleita laikkuja (kuvassa pieni stressilaikku). Toki kyseessä voi olla bakteeri tai home, mutta usein harmiton ohimenevä stressiväritys, jonka laukaisee esim. vedenvaihto, ruokintakina tai jokin muu muutos. Albiinopartiksella se näkyy punaisena useimmiten niskassa olevana laikkuna. Red-partiksella taas hieman ruskeahkona sävynä. Tietysti, jos stressiväri on usein, on hyvä pohtia hoitorutiineja ja olosuhteita.

Partiksen akvaarion kantoja on syytä olla nostelematta akvaariosta, mikäli mahdollista tai aina laitettava ämpäriin tai muoviastiaan, jossa on vettä pohjalla.Näin kala jos tippuu piilosta, pääsee veteen. Kala voi tosin olla kannossa yläpuolella ja jäädä jumiin johonkin reikään. Partis on piiloutumisen mestari, joten pieni vilkaisu ei riitä. Myös akvaarion edusta hyvä katsoa, että kala ei ole tippunut lattialle siirtoprojekteissa. Joskus harrastaja pessyt kannon kuumalla vedellä ja partis on ollut kannossa piilossa!

Myös suodattimet on hyvä hankkia niin, ettei partis niihin pääse. Bioflown putsaus (Juwelin suodatin) niin, että vesi laskee ja partis jää jumiin suodatuslevyjen päälle kuivaan, on riski. Myös suodatin/stream, joka katkaistaan toviksi, voi partis mennä sisään kolosta ja murskautua. Stream on hyvä pitää aina päällä tai tarkistaa huolella, ettei kaloja ole sisällä. Joidenkin suodattimien suihkuputkesta pääsee kala sisään kun suodatin on seis. Kala voi murskautua pahimmillaan sinne.

Partiksen pentuja löytyy myös usein suoattimista, joten puhdistaessa tutkittava ja työskenneltävä akvalämpöisellä vedellä. Virtajohtojenkin kolot ovat mieluisia piilopaikkoja.

Videoita

Albiinopartamonni taistelee kututuubista sokkeloplekon kanssa.

Sopuisaa menoa, partikset kesäkurpitsalla.

Örkki-partis nukkuu selällään. Lienee imukupin ote unilla irronnut kurpitsasta.