Miekkapyrstö (Xiphophorus helleri)

Miekkapyrstö on suosittu akvaariokala, kuten myös monet muut hammaskarpit.Se on eloisa ja vilkas parvikala, joka lisääntyy tehokkaasti kuten muutkin hammaskarpit. Se on läheistä sukua platylle, jonka kanssa se risteytyy helposti ja monia värimuunnoksia on aikaansaatu risteyttämällä kyseiset lajit keskenään. Myös kaupassa myytävät miekkapyrstöt, saattavat olla risteymiä.

Miekkapyrstö (Xiphophorus helleri), kuvan lähde Wikimedia Commons, Ltshears.
Miekkapyrstö (Xiphophorus helleri), kuvan lähde Wikimedia Commons, Ltshears. Uros (ylh.) ja naaras (alh.).

Kun olet hankkimassa miekkapyrstöjä, kannattaa selvittää millaisessa vedessä se on kasvatettu. Miekkapyrstö, kuten yleensä synnyttävät hammaskarpit ovat perinteisesti kovan veden kaloja, mutta nykyiset viljelymuodot ovat saattaneet sopeutua myös pehmeämpään veteen ja osa voi olla kasvatettu Aasiassa murtovedessä. Sopeutuminen ei käy silmänräpäyksessä. Jos kala on kovan veden kanta, sitä ei kannata laittaa pehmeään veteen. Yhden kovuusasteen heitot puoleen ja toiseen tuskin haittaavat, mutta suurempi muutos haittaa hyvin todennäköisesti. Hieman suuremmat kovuuden muutokset kannattaa tehdä aste kerrallaan hitaasti. Ja rajua muutosta ei lainkaan edes hitaasti.

Jos laitat miekkapyrstön veteen, johon se ei ole sopeutunut, kala stressaantuu ja sairastuu helposti joko heti tai hieman hitaammin. Älä myöskään sekoita kovan ja pehmeämmän veden kantoja toisiinsa – toinen kanta kärsii luonnollisesti.

Kovan veden kantoja on tarjolla runsaasti kalakaupoissa ja jos et koveta vettä, niin ei kannata hankkia. Myöskin kovan veden kala pitää olla kalaseurassa, jossa muutkin kalat ovat kovan veden kaloja.

Osa kalakauppojen kannasta kasvatetaan murtovedessä Kaukoidässä. Näistä fisuista pysyisin erossa suosiolla.

Tuntomerkit

Väritys: Runsaasti erilaisia värimuotoja kuten punainen, vihreä, västäräkki, tuksedo sekä evämuunnoksia. Osa saatu risteytysten tuloksena (miekkapyrstö x platy), osa mutaatioiden tuloksena. Myös runsaasti erilaisia luonnonmuotoja, joiden väritys ja ruumiinmuoto eroavat toisistaan.

Koko: Uros 8–10 cm + ”miekka” (kokonaispituus n. 14 cm), naaras jopa 16 cm.

Uros: Täysikasvuisena helppo erottaa uroksen selvästä näyttävästä pyrstöstä. Uroksen peräevän alaruodot pidentyneet pitkäksi ”miekaksi”. Myös peräevä on piikkimäinen kouru, eväsiitin, jonka avulla uros hedelmöittää naaraan.

Naaras: Suurempikokoinen, mutta pyrstö vaatimattomampi kuin uroksella. Pyrstö kuitenkin vaatimaton ja peräevä on leveä.

Miekkapyrstöjen ”sukupuolenvaihdos” on herättänyt keskustelua. Naaras on saattanut vanhemmiten muuttua ”urokseksi”. Toisaalta tutkimusten mukaan tämä on äärimmäisen harvinaista. Kyseessä lienee hormonitaustainen muutos, jossa naaraasta tulee urosmainen (esim eväsiitin, miekkapyrstö), mutta ei pysty toimimaan uroksena hedelmöittämällä naarasta. Toisaalta voi olla, että alunperin uroksen sukupuoli on tulkittu naaraaksi ja myöhemmin luultu, että naaras on muuttunut urokseksi.

Miekkapyrstön poikaset ovat syntyessään samannäköisiä ja muistuttavat naarasta. Miekkapyrstöissä on varhaiskoiraita, jotka saavat urosmaiset piirteet varhain mutta kasvu yleensä tyrehtyy nopeasti. Myöhäisurokset saavat sukupuolipiirteensä vasta jopa 9-12 kk iässä ja saavuttavat jopa naaraiden koon. Myöhäiskoiraita voi helposti luulla naaraaksi, josta tulee uros.

Miekkapyrstö on siis syntyessään uros tai naaras ja sukupuoli määräytyy polygeenisesti eli siihen vaikuttaa useampi alleelipari ja niiden yhteisvaikutus. Varsinaisia sukupuolikromosomeja miekkapyrstöllä ei ole.

Jos varhaiskoiras parittelee myöhäisnaaraan kanssa, suurin osa poikasista, jopa kaikki, kehittyvät koiraiksi. Myöhäiskoiras ja varhaisnaaras pääasiassa naaraita.

Muistuttavia lajeja:  Miekkapyrstö on platyn kanssa läheistä sukua ja lisääntyykin sen kanssa tuottaen lisääntymikykyisiä jälkeläisiä. Naarasmiekkapyrstön voisi sekoittaa naarasplatyyn, mutta usein miekkapyrstönaaras on kookkaampi. Miekkapyrstöuroksella taas on pyrstön alaosa muodostunut ”miekaksi”, platyllä ei.

Taksonomia

Lahko hammaskarppikalat (Cyprinodontiformes), heimo hammaskarpit (Poeciliidae), alaheimo synnyttävät hammaskarpit (Poeciliinae).

Risteytyy: Miekkapyrstö risteytyy platyn kanssa helposti. Siksi ei ole suositeltavaa pitää platyja ja miekkapyrstöjä samassa altaassa. Toisaalta monet värimuunnokset ovat alunperin näiden lajien risteymiä.

Levinneisyys

Kala on alunperin kotoisin Keski- ja Pohjois-Amerkan eteläosista, mutta se on levinnyt myöhemmin vieraslajina monille trooppisille ja subtrooppisille alueille (mm. Afrikka, Australia) -jopa riesaksi asti.

Elinympäristö

Nopeasti virtaavat joet ja purot, joissa runsaasti kasvillisuutta. Myös tulvaniityt ja lammikot. Vesikasvillisuuden määrä voi vaihdella runsaasta vähäiseenkin.

Akvaarion koko

Varjon Akvaariokalat mukaan akvaarion minimikoko 160 litraa. Kala on kuitenkin melko kookas hammaskarpiksi ja vilkas uimari. Näin ollen on hyvä, että uimatilaa on riittävästi.

Akvaarion sisustus

Miekkapyrstön akvaarioon on hyvä kasvattaa kasvipöheikkö, sillä kalat tykkäävät syödä kasvien lehtien pientä levää sekä aikuiset ja erityisesesti poikaset saavat hyvän suojapaikan. Hyviä kasveja ovat esimerkiksi vedensuosikki, intian- ja liuskavesitähdikki. Myös pintakasvit ovat hyvä suoja poikasille: esim. amerikankilpukka, jonka tiheä juuristo on oiva suoja kalanpoikasille.

Vesi

Vesi keskikovaa tai kovaa useimpien lähteiden mukaan. Varjon akvaariokalat mukaan kovuus 6-20. Faunattaren mukaan 10-30.  Koska miekkapyrstöjä kasvateen hyvin monenlaisessa kovuudessa, kannattaa aina kysyä veden kovuus, missä ovat kasvaneet. Murtoveden kantaa en itse hankkisi.

Toisaalta Hawaijilla viljellään miekkapyrstöä kovuudessa 3.5-4.5 dH ( 60-80 mg/l CaCo3), jota he pitävät optimina, ph 7-8 ja lämpö 22-29° C (kts. lähde, sivu 17). Lähde vaikutti varsin pätevälle tutkimukselle.

Ph 7-8.5 eli neutraali-emäs vesi. Lämpö noin 22-26 astetta. Väärissä vesiarvoissa kalat sairastuvat helposti heti tai hitaamminkin ja elinkaari on lyhyt.

Ravinto

Miekkapyrstö syö sekaravintoa ja hyvä taata sekä kasvi- että eläinperäinen ravinto. Luonnossa ruokalistalle kuuluu maa- ja vesihyönteiset, kasviplankton ja levä.  Olisi hyvä ruokkia 2-3 krt./päivässä pieniä aterioita.

Hiutaleet (myös väriä korostavat), pienikokoinen raeruoka, pehmeät vihannekset sekä pohjaruokatabletikin. Myös pakastesurviaiset ja banaanikärpäset suurta herkkua, jotka tehostavat proteiinin saantia ja poikastuotantoa. Osaa syödä sekä pinnalta että pohjasta.

Värejä korostava karotenoidipitoinen ruoka suositeltavaa. Ne voimistavat keltaista, oranssia ja punaista värisävyä kalassa. Kasvit ja levät syntetisoivat näitä pigmenttejä, mutta eläimet eivät ja eläimet saavat niitä syödessään kasveja ja levää. Myös äyriäisissä on karotenoideja (levästä peräisin alunperin).

Lisääntyminen

Miekkapyrstöt lisääntyvät hammaskarpeille tyypillisesti hyvin tehokkaasti, mikäli viihtyvät altaassa. Urokset jahtaavat naaraita jatkuvasti parittelun toivossa ja siittiöiden saamiseksi säilöön naaraalle tulevaisuuttakin varten. Siksi kannattaa hankkia naaraita enemmän kuin uroksia, sillä naaraat todella stressaantuvat urosten jatkuvasta jahtauksesta. Hyvä suhde esim. 2-3 naarasta/1 uros.

Uros käyttäää ”miekkaansa” pariutumisrituaaleissa. Uros lähestyy naarasta pyrstö edellä, tökkäisten miekallaan, muttei vahingoita naarasta. Urokset ”miekkailevat” keskenään selvittääkseen arvojärjestystä keskenään. Uroksen suosioon naaraiden keskuudessa vaikuttaa miekan koko – mitä isompi miekka, sen parempi menestys.

Uros jahtaa naarasta ja työntää eväsiitintä pitkin siittiöt paketteina naaraan sukuaukosta sisään. Naaras voi myös säilöä kuukausia siittiösatsia ja samalle urokselle voi sytyä useampia poikassatseja. Poikaset kehittyvät naaraan sisällä ja syntyvät suoraan uimakelpoisina poikasina ulos naaraan ruumiinontelosta.

Raskausaika on n. 25 vrk. Yksi poikassatsi on noin 20-80 poikasta, mutta iäkkäämpi ja kookkaampi ”mamma” voi synnyttää suuremman katraan. Myös naaraan kunto ja terveys vaikuttaa poikasten määrään. Poikanen kasvaa sukukypsäksi noin 4-10 kuukaudessa.

Poikaset syövät heti samaa ruokaa kuin emot, mutta esim. hiutaleet on hyvä murskata pieniksi tai antaa hyvin hienojakoistakin ruokaa.

Jotkut erottelevat poikaset heti omaan poikasaltaaseen tai poikashäkkiin, etteivät emot syö poikasiaan. Jos kalat ruokkii hyvin ja kalastoa on runsaasti akvaariossa poikasten suojana, poikaset selviävät paremmin ja poikasten siirtäminen omaan altaaseen ei välttämätöntä. Riippuu kuitenkin mm. suojakasvien määrästä, akvaarion kalatiheydestä sekä muusta kalalajistosta akvaariossa.

Kuitenkin huomioitava se, että jos lähtökanta on pieni, sukusiittoisuus on suuri uhka. Siksi on hyvä kohtu pieninkin väliajoin saada ns. uutta verta altaaseen. Jos kanta on suuri, on melko mahdoton tarkasti tietää mikä on kenenkin poikanen ja sukulainen – vaikka erottamalla urokset ja naaraat omiksi altaiksi ja kutuallas omaksi voitaisiin tätä hieman välttääkin. Mutta nopeasti poikasia on hurja määrä ja vaikea tehdä täyttä sukuselvistystä. Siksi hyvä täydentää kantaa eri sukulinjoista.

Kaikki myytävät kalat ovat viljeltyjä.

Seuralaiset

Miekkapyrstö on parvikala, joten se viihtyy vain parvessa. Naaraita hyvä olla enemmän kuin uroksia, etteivät naaraat stressaannu. Samaan vesiarvoihin soveltuvat lajit sopivat miekkapyrstöjen kanssa.

Miekkapyrstö pääsee keski- ja pintaveden ainoana lajina hyvin oikeuksiin, jopa omassa lajiakvaariossa tai muiden hammaskarppien kanssa, joiden kanssa ei risteydy. Platyjen kanssa se risteytyy helposti enkä laittaisi samaan akvaarioon. Muut juuri samoihin vesiarvoihin soveltuvat hammaskarpit hyviä seuralaisia.

Käyttäytyminen

Kiltti yleensä muita kaloja kohtaan. Hyvin nälkäisenä saattat hieman näykkiä muita kalojakin. Suojapaikkoja ja tilaa on hyvä olla runsaasti, sillä johtava uros voi jahdata heikompia uroksia.

Utelias, vilkas, aina ruokaa kerjäämässä oleva kala.

Lisää kuvia

Erilaisia värivariaatioita

Videoita

Pariutumisrituaaleja ja synnystys

Lähteitä

A Manual for Commercial Production of the Swordtail, Xiphophorus helleri

Hyvä kovuusasteikkojen konvertteri