Seeprapleko (Hypancistrus zebra, L 46)

Seeprapleko on todella söpö, pienikokoinen ja monien himoitsema, joskin kallis Hypancistrus-suvun pleko.

Seepraplekouros vartioimassa kututuubia.
Seepraplekouros vartioimassa kututuubia.

Tuntomerkit

Seeprapleko kuuluu imumonneihin, kuten partamonnikin. Kuonon alapuolella sijaitsee pyöreää suuta ympäröivät nystyiset huulet, jotka samalla muodostavat tehokkaan imukupin. Imusuu on pieni ”tötterö” Hypancistrus-suvulle tyypillisesti.

Väritys:

Kuten nimikin kertoo, seepraplekolla on musta-valkoinen raidoitus kuten seepralla.

Samaan lajiin kuuluvat harvinaiset variantit L098 ja L173, joilla aaltomaista kuviointia suorien linjojen sijaan (Seidel, L-monnit).

L173 ei ole luultavasti ole seepraplekon variantti vaan oma laji, joskin hyvin läheinen sukulainen nykytiedon valossa (Reef to rainforest media).

(Crome-selaimen kääntäjä kääntää suhteellisen selkeäksi linkin tekstin)

Epätyypillinen kuvio (L098), Planetcatfish.

Koko:

9 cm

Uros:

Iän myötä uroksen ja naaraan pään muoto kehittyy erilaiseksi. Uroksen pää on (pidempi ja) paljon leveämpi. Usein myös uroksella on enemmän piikkejä rintaevissä, takaruumiin luulevyissä ja kiduskannen takana (”viikset”).

Kuvassa koiraalla (oikealla) on pidempi ja leveämpi pää kuin naaraalla (vasemmalla). (Planetcatfish)

Kuva ohessa uroksesta. (Planetcatfish)

Herran piikit näkyvät hyvin.(Planetcatfish)

Usein myös enemmän tuubilla kuin naaras. Tosin naaraskin joskus viihtyy kututuubissa.

Naaras:

(Lyhyempi ja) kapeampipäinen. Vertailu esimerkiksi ämpärissä päältä päin katsottuna selvittää sukupuolia. Myös sivuprofiilista on hyvä verrata sukupuolia. Kutuvalmis naaras on myös usein pulleampi keskiruumiistaan.

Hyvä kuvasarja. Karvainen naaras tai pullea herra voi hämätä, joten hyvä katsoa monia tuntomerkkejä samanaikaisesti.

Dominantti uros on helpompi erottaa, mutta beettauros/subdominantti uros voi muistuttaa naarasta ja määritys voi olla hieman vaikeampaa.

Nuori uros on myös vaikeampi erottaa naaraasta. Nuori uros usein vartioi luolaa, eikä poistu sieltä pitkäksi aikaa. Naaras taas helpommin piiloutuu kivien ja kasvillisuuden sekaan, joten käytöksestä voi myös päätellä sukupuolta. (Zebrapleco.com)

Muistuttavia lajeja

Vaikea sotkea muihin lajeihin. Tosin nimet voisi sekoittua pikkuseeprapleko (L174) ja Orinocon seeprapleko (L199). Ulkoisesti melko erilaisia kuin ”aito” seeprapleko.

Taksonomia

Taksonomia on kokenut melkoista muutosta monnien ja partamonnien taksonomiassa.

Lahko monnikalat (Siluriiformes), heimo imumonnit (Loricariildae), alaheimo partamonnit (Ancistrinae).

Risteytyy:

Hypancistrus-suvun saman tyyppisten plekojen kanssa.

Levinneisyys

Rio Xingun alajuoksu, Brasilia.

Elinympäristö

Vuolaasti virtaavan joen pohjalla syvässä vedessä vulkaanista alkuperää olevan kiven sokkelot (Varjo, Akvaariokalat)

Akvaarion koko

Vähintään 84 litraa. (Varjo, Akvaariokalat) . Useinhan tälläinen akvaarion on standardina 60 cm pitkä, jonka minimiksi suosittelee myös Seidel (L-monnit).

Akvaarion sisustus

Puunkarahkat ja luolat tärkeitä (Varjo, Akvaariokalat). Planetcatfishin mukaan hiekkapohja on paras, mutta pyöristetyt kivet sopivat myös. Mahdollista myös täysin lasipohja (Planetcatfish), mutta itse henkilökohtaisesti pidän sitä epäluonnollisena ratkaisuna jopa kudetukseen (useissa Youtuben videoissa paljas lasipohja). Hyvä antaa myös runsaasti kututuubeja ja kivihyllyjä, josta seepraplekot saavat suojaa sekä kutevat.

Itse laittaisin hiekkapohjan, pyöristettyjä pieniä kiviäkin mahdollisesti. Kututuubeja ja kiviterasseja. Varottava, ettei kivet romahda ja seepra jää alle. Myös muutaman kannon laittaisin.

Plekot eivät myöskään tykkää kirkkaasta valaistuksesta, joten akvaario on hyvä olla varjoisa, jos kasvit eivät ylikirkkaita valoja tarvitse. Myös varjoisia suojapaikkoja ja koloja runsaasti.

Varjon mukaan vulkaanista alkuperää olevat kivikot, jotka mieltäisin tummiksi. Pohjan värikin syytä huomioida, että kalat eivät pelkää sitä. Kaverillani on Weberin suodatushiekkaa 0.5-1mm, joka on luonnollisen ruskeaa väriltään ja seeprat ovat kuteneet monta kartaa. Paljon kututuubeja, kiviterasseja, kantoja ja jonkun verran kasveja. Valaistus on suhteellisen varjoisaa.

Vesi

Plekoille tyypillisesti myös lämmin, virtaava ja puhdas vesi, jossa runsaasti happea. (Varjo, Akvaariokalat)

Ph

6-7 Varjon mukaan, 5-7 Seidel, L-monnit. Planetcatfish 6-7.5. Ph 5 tuntuisi minusta melko matalalle, mutta yleensähän plekot tykkäävät hieman happamasta vedestä tai neutraalin tuntumastakin.

Kovuus

Varjon Akvaariokalat mukaan GH alle 10 dH. Yleensä plekot tykkäävät pehmeästä vedestä, joten kovin kovaa vettä en seepraplekollekaan laittaisi. Yleensä suomalainen vesi on luonnostaan pehmeää ja tyyliin GH 2-4 dH. GH 6-10 dH kuulostaa jo ”miljoonakalavedelle”.

Lämpötila

26-30 °C useimpien lähteiden mukaan. Plekoille tyypilliseen tapaan lämmin hapekas vesi. Koska lämmöt ovat korkeat, tärkeää runsas hapetus, sillä lämmin vesi sitoo huonosti happea. Plekot rakastavat myös melko runsasta virtausta.

Ravinto

On selvästi kallellaan lihansyöjän suuntaan (hampaisto melko hentonen), eikä levä ole sen ravintoa merkittävästi (Planetcatfish). Pakastetut surviaisen toukat, katkat ja artemia. Myös teollisesti tehty kalaruoka.

Lisääntyminen

Suhteellisen helppo viljellä pehmeässä tai keskikovassa vedessä sekä korkeassa veden lämpötilassa. Pentueet ovat kuitenkin pieniä. Vaaleankeltaisia munia on 10-15, läpimitaltaan 4 mm. (Seidel, L-monnit)

Voimakas virtaus kututuubin suulle auttaa kudetuksessa (Varjo, Akvaariokalat)

Poikasten kasvatus on tablettiruoalla, artemialla ja hankajalkaisilla. (Seidel, L-monnit)

Seuralaiset

Menee pienessä ryhmässä (Varjon akvaariokalat). Plekomaiseen tapaan herrat voivat ottaa yhteen, jos tilaa ei ole riittävästi omaan reviiriin. Yleensä joku on ns. alfauros, toinen uros ei niin hallitseva. Planetcatfishin mukaan 1 uros ja 2-3 naarasta ideaaliratkaisu eli haaremi.

Kalakaverit valitsisin tarkoin, sillä seeprapleko on melko arka ja rauhaarakastava.

Kilttien (pienien) kalojen kanssa sopiva. Myös häseltäjäkalat voivat häiritä rauhallista seepraa.

”Partiskin” voi hyvin kututuubeista kinata ja häiritä ainakin (samankokoisten, partis usein isompi) seeprojen kutua. Kun tilaa on paljon, partamonni menee hyvin plekojen kanssa. Mutta toisinaan juuri se sama kututuubi on mieleen ja suhteellisen useinkin partamonni on kinaamassa plekoherran kanssa samasta tuubista – joskus jopa naaras:). Partis on myös perso kutupalleroille, jotka se vainuaa tehokkaasti. Kalanpoikasia, jotka ovat hyväkuntoisia, tuskin partamonni napostelee. Partamonni on myös paljon aggressiivisempi ruoka-aikaan ja pitää puolensa hyvin. Todennäköisesti seeprapleko nössönä kärsii tästä asetelmasta.

Tietysti vesiarvot ja kovan virtauksen tarve huomioitava. Seeprat tykkäävät melkoisesta virtauksesta, joten jotkut kalat eivät sovellut taas siksi kaveriksi. Myös korkea lämpötila voi rajoittaa joitakin kalakavereita.

Käyttäytyminen

Luonteeltaan suhteellisen arka, lymyilevä, melko sävyisä kala. (Varjo, Akvaariokalat). On melko ”nössö” kala, joten en laittaisi itse aggressiivisten kalojen kanssa yhteen – jää muiden ”jalkoihin”. Myös ahmatit voivat syödä seeprojen ruoan.

 

Uusien kalojen hankkiminen

Seeprapleko on nykyään Brasiliassa vientikiellossa ja akvaarioiden seeprat ovat viljelyn varassa täysin. Hyvä pitää huoli, ettei kanta tule sukusiittoiseksi ja hankkia eri lähteistä kudetukseen. Toki suositeltavaa aina.

http://www.zebrapleco.com/core/hypancistrus_zebra_health.php

Kannattaa myös kuten aina kiinnittää huomiota, että kala on terve. Yllä olevan linkin ”snubnose” on hyvä pitää mielessä. Melko yleistä on ”snubnose”, jossa seepraplekon kuono on lyhyt. Tämä voi olla voimakkaasti lyhentynyt, joskus vähemmän. Kalan elämää se ei muuten akvaariossa haittaa ja voi viettää ”normaalin” elämän. Kuitenkin jalostukseen en näitä laittaisi, lemmikkinä muuten ok. Ominaisuudesta on väännetty peistä ja hypoteesia syystä on monia. Likainen vesi, liian kova vesi (kala ei pääse kuoriutumaan munasta ulos helposti) sekä perinnöllisyys. Itse kallistuisin mahdollisen resessivisen geenin hypoteesiin, joka on suhteellisen yleinen koko populaatiossa. Näin näitä ”snubeja” tulee jonkun verran ei-sukulaistenkin pennuista. Toki sukulaisilla resessivisen geenin riski on suurempi (samat alleelit a ja a napsahtaa kohdalle helpommin ===> aa yhdistyvät). Mutta jos geeni on suht yleinen koko populaatiossa, myös ei-sukulaisuus voi tuottaa tätä melko helposti kun vertaa superharvinaiseen mutaatioon.

Hinta

Ovat plekoja tyyriimmästä päästä. Harrastajilta pentuja n. 50-70 €, mutta esimerkiksi liikkeissä usein yli 100 €.

Muuta

Brasilia on laittanut tämän lajin vientikieltoon 1.12.2004.

Linkkejä

http://www.l-welse.com/reviewpost/showproduct.php/product/58/cat/30

Kudetus