Täplämonninen (Corydoras paleatus)

Täplämonninen on yksi yleisimmistä monnisista kuparimonnisen ohella akvaarioissa. Vaatimattoman näköinen, silti hauskannäköinen, helppohoitoinen, kiltti pieni monninen, joka on hyvin suosittu akvaariokala.

Täplämonnisella on enemmän tai vähemmän selvät tummat/mustat laikut.
Täplämonnisella on enemmän tai vähemmän selvät tummat/mustat laikut.

Tuntomerkit

Monnisille on tyypillistä lyhyet, melko tukevat viikset sekä suuret ja hyvin näkevät silmät, joita se voi pyöritellä itsenäisesti. Sillä ei ole suomuja, vaan luulevyt peittävät ruumiin. Evissä on piikit pyrstöevää lukuun ottamatta, joka on tehokas suoja vihollisia vastaan. (Varjo, Akvaariokalat)

Väritys:

Täplämonninen ei ole nimensä mukainen, sillä kyljissä on täplien sijaan kolme mustaa/tumma laikkua ja selkäosassa rivi pienempiä laikkuja. Pohjaväri kyljissä on kellanruskea. (Rassi, Panssarimonnit)

Laikullisen luonnonvärin lisäksi saatavana valkeita, punasilmäisiä albiinoita, joita myydään nimellä ”albiinomonninen”. Tosin albiino kuparimonniset ovat paljon yleisempiä (Faunatar). Täplämonnisilla on silmien ympärillä tummat rinkulat, kun taas kuparimonnisten silmät ovat samasta kohtaa valkoiset (Wikipedia).

Lisäksi täplämonnisesta on kehitetty kullanvärinen hienopisteinen muoto ja hyvin pitkäeväinen ”purjetäplämonni”. (Rassi, Panssarimonnit)

Koko:

7-8 cm. Naaras kookkaampi ja tukevampi.

Uros:

Pienempi ja hoikempi kuin naaras. Toisinaan huomattavasti korkeampi selkäevä kuin naaraalla.

Naaras:

Suurempi ja pulleampi.

Muistuttavia lajeja

Ei muistuta väritykseltään yleisiä monnisia, mutta muistuttaa muutamaa akvaariossa harvinaista monnista.

Corydoras ehrhardti: Kyljellä vain kaksi isohkoa tummaa laikkua.

Taksonomia

Lahko monnikalat (Siluriformes), heimo panssarimonnit (Callichthyidae), alaheimo monniset (Corydoradinae)

Risteytyy:

Mahdollisesti Corydoras melanotaenian kanssa. Corydoras melanotaenia (Planetcatfish)

Levinneisyys

Etelä-Brasilia, Argentina ja Uruguay.

Elinympäristö

Joet ja seisovat vedet, järvet ja altaat. (Planetcatfish)

Akvaarion koko

Akvaarion minimikoko 100 litraa (Varjo, Akvaariokalat). Akvaarion minimikoko
pienelle parvelle on 70 litraa (Faunatar). Itse pitäisin minimikokona 100-120 litran akvaariota. Näin monnisilla on tilaa uida ja tonkia ja veden laatu pysyy parempana.

Akvaarion sisustus

Pohjamateriaali on syytä olla hienojakoista hiekkaa. Monniset etsivät ruokaa viiksisäikeillä tunnustellen ja kyntäen pohjaa sekä viskellen isompia hiekkajyväsiä. Terävä, isojakoinen kiviaines lyhentää viiksisäikeet nysäksi, jotka helposti myös tulehtuvat. Rassin mukaan myös pelkkä lasipohja aiheuttaa helposti monniselle tulehduksia viiksiin ja lajityypillinen toiminta estyy (tonkiminen). Myös pohjan on syytä olla puhdas (esim. lapottava, että jätteet eivät tulehduta viiksiä kalan tonkiessa). Monninen itse putsailee pohjaa, mutta myös likaa luonnollisesti sitä ulosteillaan.

Itselläni on Weberin suodatushiekkaa, raekoko 0.5-1 mm, joka on tasalaatuisempaa ja mahdollisesti myös pyöreämpirakeista kuin puhallushiekka (0.5mm-1.2mm), joka sekin on menettelee. Mutta itse pidän parempana hieman kalliimpaa, joskin halpaa suodatushiekkaa (25 kg säkki alle 10 €). Rassi suosittelee Panssarimonnit -kirjassa jopa ”nollakoon” hiekkaa, mutta se tukkeutuu helposti ja kasvien kasvukin voi tyrehtyä, jos ei pöyhi usein. Äärihienojakoisen hiekan lappoaminen voi imaista helposti hiekan ämpäriin ja kovempi virtaus pöllyttää hiekkaaa. Rassin mukaan 1-2 mm sekahiekkakin sopii, mutta jos haluaa vielä karkeampaa hiekkaa, monnisten ruokintapaikka pitäisi ainakin olla hienoa hiekkaa.

Rassin mukaan pienijakoinen murskattukaan hiekka ei aiheuta viiksien lyhenemistä ja tulehtumista, mutta likainen hiekka aiheuttaa bakteeritulehduksen helposti monnisille. Mutta mitä pyöreämpi rae, sen parempi viiksien kannalta. Hiekan on myös syytä olla luonnollisen väristä, melko tummaa ja ainakin hyvin vaaleita hiekkoja pitäisi välttää monnisakvaariossa – erityisesti, jos valaistus on voimakas. Myös hämyinen valaistus on monnisten mieleen.

Avoimen hiekka-aineksen lisäksi juurakot ja muut kolot ovat tärkeitä suojapaikkoja. Myös kasvit luovat viihtyisyyttä ja suojapaikkoja. Monniset käyvät hakemassa happea pinnalta (nielevät ilmaa suoleensa ==> suoli hengityspintana), joten pieni pinnassakäynti on luonnollista. Aivan sakea ei saa akvaario olla pintakasveista, että monniset pääsevät hakemaan ilmaa akvaarion pinnalta.

Täplämonniset pitävät hapekkaasta vedestä ja yleensä akvaariossa suositaan suhteellisen reipasta virtausta. Monniset ovat luonnossa hitaasti virtaavissa joissa ja puroissa, mutta kuivakautena joskus melko seisovissakin vesissä. Silti monniselle on hyvä tarjota melko reipas virtaus ja veden oltava hapekas, vaikka monniset voivat käyttää suolta hengityspintana. Monniset reagoivat myös suhteellisen helposti happikatoon akvaariossa ja jos ne alkavat viihtyä pinnassa jatkuvasti kuuluen pientä lätinää, voi akvaariossa olla mahdollinen happikato. Toisaalta, vaikka monnisia pidetään pohjakalana, monet lajit oppivat varsin näppärästi hakemaan ruokaa myös pintakasvien joukosta (Rassi, Panssarimonnit).

Mutta epäilyttävän runsas pinnassa käynti ja oleilu on tietysti tarkistettava, että vesiarvot ovat ok (esim. nitriitti lähellä nollaa/nolla) ja happea löytyy (ja pintavesi liikkuu reippaasti). Kesällä kun akvaarion vesi voi lämmetä liikaa, hapetuksen tarve kasvaa entisestään.

Panssarimonneilla on melko suuri ravinnontarve ja niitä on ruokittava hyvin, joten suodatus on oltava hyvä, sillä monniset ovat varsin herkkiä heikkolaatuiselle vedelle ja laiminlyönnille. Rassi suosittelee pienemmissä akvaarioissa 5-10 x tunnissa veden pyöritystä sisäsuodattimella ja tällöin syntyy hyvä virtaus, josta monniset pitävät. Ulkosuodatin on paikallaan jopa 100 litraa kookkaammissa akvaarioissa ja ulkosuodattimen sopiva 3-5 kertaa tunnissa vettä pyörittävä. (Rassi, Panssarimonnit)

Itselläni on todella reipas virtaus ja tehokas suodatus monnisakvaarioissa. Pohjan virtauskin hyvä varmistaa. Pintavirtaus on taas tärkeä koko akvaarion hapetukselle.

Itse olen käyttänyt usein Fluval U-sarjan suodattimia monnisille, sillä niissä on hyvä alavirtausmahdollisuus pohjalle. Myös Tunzen magneettikiinnitteiset nanostreamit ovat hiljaisia, virtapihejä ja näppäriä, kunhan huollon ajan pitää laitetta päällä, ettei kalat mene siihen ja suojaritilä on edessä. Se ei myöskään lämmitä akvaarion vettä kuten kiertovesipumppu ja virtaus on laajempi. Virtaus on kuitenkin eri asia kuin suodatus, jota stream ei tee.

Vesi

Lähes kaikki täplämonniset on viljelty Kaukoidässä, jotka ovat hyvin sopeutumiskykyisiä ja yksi kestävimmistä monnislajeista. Hyvä monninen aloittelijalle. (Varjo, Akvaariokalat)

Ph

Ph 6-7.5 (Varjo, Akvaariokalat;  Faunatar, Planetcarfish). Ph 6-7 (Seriouslyfish)

Kovuus

GH alle 15 dH (Varjo, Akvaariokalat). GH alle 12 dH (Seriouslyfish). Faunatar GH alle 20 dH.

Lämpötila

Lämpötila 20–24 °C (Faunatar), 18-26 °C (Varjo, Akvaariokalat), 22-26 °C (Scotcat), 15-25 °C (Planetcatfish). Melko sopeutuvainen lämpöjen suhteen, mutta viihtyy viileähkössä vedessä ja esimerkiksi helmimonnista viileämpi vesi tarpeen, että laji viihtyy hyvin.

Hyvä virtaus ja ilmastus auttaa himppu korkeammissa lämmöissä, koska lämmin vesi ei sido niin hyvin happea kuin viileä. Kuitenkin suositeltavaa huomioida lämmöt eikä pitää ääriarvoissa.

Ravinto

Kaikkiruokainen.

Hiutaleet, granulat (pienijakoiset pohjalle vajoavat granulaatit suosittua ruokaa), myös esimerkiksi Tetran Tabimin -pelletti. Pakastesurvarit herkkua. Myös spiruliinagranulaatit maistuvat. Kokonaisuutena kaikkiruokainen ja monipuolinen ruokinta hyväksi.

Kokemukseni mukaan lähes mikä tahaansa ruoka maistuu. Pyrin antamaan granulaattejakin, jotta koko parvi saa ja pienimmät ja arimmatkin, koska ruoka jakaantuu. Mutta myös pienet ruokatabletit tekevät kauppansa. Aivan kovia plecotabuja eivät niin helposti saa syötyä, kuin hieman pehmeämpää tablettityyppiä kuten Tetran Tabimin.

Lisääntyminen

Yksi helpoimmin viljeltäviä monnisia, kunhan olosuhteet ovat hyvä ja parvi on riittävä. Tosin naaras ja pari urostakin voi riittää, mutta tulos on parempi, jos kutujengiä on enemmän (Planetcatfish). Lisääntyminen noudattelee klassista Corydoras -tyyppiä (Seriouslyfish)

Monnisten kudetukseen on hyvä valita emokalat eri viljelijöiltä sukusiitoksen välttämiseksi. Hyvä olisi hankkia pieni parvi, noin 6-10 yksilöä. Molempia sukupuolia on syytä olla riittävästi, jotta emokalat voivat valita kumppaninsa vapaasti useamman joukosta. Lähisukuiset lajit, jotka muistuttavat toisiaan, voivat risteytyä keskenään, joten ei ole hyvä pitää niitä samassa akvaariossa. (Rassi, Panssarimonnit)

Mätimunia voi olla jopa 300 naarasta kohti ja useampi naaras voi kutea samanaikaisesti, jolloin munia voi tulla useita satoja. Kudetukseen kannattaa käyttää naarasta kohti useaa koirasta (vähintään kahta), että hedelmöitys onnistuisi hyvin ja maitia olisi riittävästi. (Rassi, Panssarimonnit)

Kaloja stimuloidaan kutuun vähitellen ruokkimalla hyvin (elävä sekä pakastettu ruoka esim. pakastesurvarit) sekä parantamalla vesioloja (Rassi, Panssarimonnit). Hyvä pakastesurvariateria sekä runsas vedenvaihto voi stimuloida kutuun. Myös uusi akvaario. Usein on tapahtunut niin, että kun siirrän pienen Corydoras- jengin uuteen akvaarioon, pian on akvaarion laseissa ja kasveilla yms. pinnoilla kutua. Seriously fish kannustaa runsaaseen vedenvaihtoon viileämmällä vedellä. Ja tätä on toistettava, kunnes kalat kutevat. Serioously fish suosii jopa 5 asteenlämpötilan  pudotusta vedenvaihdon yhteydessä. Itse olisin hieman arka pudottamaan 5 astetta lämpöjä, vaan pari astetta. Planetcarfiashin mukaan toisella Corydoras-lajilla suositeltiin, että 5 asteen pudotus on hidas eli ainakin parissa tunnissa se tehtävä vedenvaihdon yhteydessä. Kuitenkin olisin tämän asian kanssa hieman varovainen ja nopeat lämmön pudotukset ovat usein kaloille vain stressi. Myös huomioitava akvaarion muut lajit, jos kudettaa pääakvaariossa.

Pääakvassa kudetus

Monnisten kudun jälkeen on hyvä kerätä talteen kutupallerot, sillä ne syödään seura-akvaariossa pian – myös emojen toimesta usein (vaikka täplämonninen itse ei ole pahimmasta päästä oman kudun syömäri, riski on silti). Emot kutevat pääakvaarioon ja kutupallerot kerätään pois. Kokemukseni mukaan kutupallerot saa pois esimerkiksi partakoneen terällä varovasti raaputellen. Tosin pallerot ovat tahmeita ja jäävät kiinni raaputtimeen. Toisaalta varottava, etteivät kutupallot irtoa partakoneen terästä ja lähde virran mukana. Joskus kaappaan samalla puhtaaseen pesupalloon kudun tai käytän pumpulipuikkoa tahmaisten palleroiden pyydystämiseen kiinni (jäävät helposti kiinni).

Munat laitetaan pieneen faunaboksiin/akvaarioon ja sinne ilmastin tai pillisuodatin. Samaa vettä kuin pääkipossa sekä hyvä ilmastus ja samat lämmöt. Hyvä hapetus ja puhdas vesi on tarpeen, ettei kutu homehdu. Usein käytetään muutama tippa metyleenisineä (tai vastaavaa homeen estäjää akvakäyttöön), ettei kutu homehdu. Itse en ole käyttänyt homeenestoaineita.

Poikaset voi saada myös kuoriutumaan poikasverkkohäkissä, joka on viritetty kutuakvaarioon. Viritän kangasverkkopoikashäkin akvaarion laitaan. Sinne ilmastimen ja kutupallot sinne vedessä. Verkkohäkki on hieman hankala kun vaihtaa akvaarion vettä ja huomioitava, etteivät pennut jää kuiville. Myös vedenvaihdot pitää olla mielummin pieniä ja usein, sillä pennut ovat todella alttiita vesiarvojen muutoksille.

Poikaset kuoriutuvat noin kolmen vuorokauden päästä riippuen lämpötilasta. Vuorokauden sisällä poikaset tarvitsevat ruokaa, koska ruskuaispussi on kulutettu. Tällöin poikasia on ruokittava likoeläimillä, mikromadoilla tai pölymäisellä poikasruoalla (kuten kuivatut artemian munat tai Tetran pölymäinen poikasruoka). Verkkohäkin puhtaus on myös tärkeä. Myös ulkopuolella olevat kalat voivat näykkiä pentuja, erityisesti kun ruokkii poikasia.

Kutuakvaario

Rassin ohje kutuakvaarioon tapahtuu kunnostamalla noin 50 litran kippo, kun havaitaan, että naaras on pullero mätimunista ja urokset jahtaavat pyöristynyttä naarasta. Kutuakvaarioon laitetaan hienoa hiekkaa sekä joitakin kasvitiheikköjä, kuten pottikasveja ruukuissaan.

Varjo (Akvaariokalat) kannustaa virittämään vähintään 50 litran kutuakvaarion, jonne laitetaan 1-2 naarasta ja 3-5 koirasta. Kalat saattavat tarvita pari päivää sopeutuakseen uuteen ympäristöön, ja tällöin niitä on ruokittava tukeavasti, mutta jätteet ja ulosteet poistettava hyvin. Lukusuhde 2 urosta: 1 naaras on suositeltava.

Paras suodatin on ilmapumpulla toimiva pillsuodatin yms. , jossa ei ole liian kova ilmu. Kutu voi alkaa pian kutuakvaarioon siirtämisen jälkeen. Kuparimonninen kuuluu rytmikutijoihin, jotka kutevat useita kertoja peräkkäin, kun ne on ensin saatu innostumaan. Kutujen väli voi olla muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. (Rassi, Panssarimonnit)

Kutuvalmis naaras alkaa uida levottomasti ympäri allasta ja jonkin ajan kuluttua kutuvalmis uros tarttuu rintaevillään valitsemansa naaraan viiksiin. Naaraan pyristellessä pois, uros laskee maitia, joka sitten kulkeutuu vesivirran mukana naaraan sukuaukon lähelle ja/tai naaraan suuhun. Naaras laskee muutamia mätimunia vatsaevien muodostamaan kouruun ja samalla mäti hedelmöityy ja naaras kiinnittää ne alustalle (usein akvaarion laseille, suodattimen kylkeen, kasvien lehdille). Tämä toistuu useita kertoja, kunnes useita kymmeniä, jopa satoja mätimunia on laskettu. Kun kutukalat asettuvat pohjalle lepäämään, kutu on ohi ja emot voi poistaa kutuakvaariosta. (Varjo, Akvaariokalat)

Kutu kestää muutamia tunteja (Varjo, Akvaario-opas).

Poikaset kuoriutuvat noin kolmen vuorokauden päästä riippuen lämpötilasta. Vuorokauden sisällä poikaset tarvitsevat ruokaa, koska ruskuaispussi on kulutettu. Tällöin poikasia on ruokittava likoeläimillä, mikromadot tai pölymäisellä poikasruoalla (kuten kuivatut artemian munat tai Tetran pölymäinen poikasruoka).

Poikasten kasvatukseen sopii pohjahiekaton matala akvaario, jossa on ilmastus. Mutta myös kutuakvaario sopii poikasten kasvatukseen. (Varjo, Akvaario-opas)

Jos poikasia jatkokasvatetaan pienessä faunaboksissa tai akvaariossa, veden laatu on hyvä olla todella hyvä. Itse vaihtaisin vedestä ainakin 50 % päivittäin, mutta riippuu poikasten määrästä ja akvaarion koosta ja suodatuksesta. Pohja on myös hyvä lapota ruokinnan jälkeen (ruoantähteet, kuolleet poikaset) päivittäin. Itse käytän usein pentulaan pääakvaarion vettä, joka on samalla juuri samalla vesiarvolla kuin missä ovat syntyneet ja hanaveden nitrittikin on jo muunnettu pääakvaarion suodattimilla nitraatiksi. Pentulassa on luonnollisesti lämmitin ja sama veden lämpö kuin pääakvaariossa. Näin vedenvaihdossa vesiarvot pysyvät suhteellisen vaikaina. Parempi vaihtaa vettä usein ja vähän kerralla.

Kun poikaset kasvavat hyvä olisi pohtia, hyvää suodatinta pentulaan, sillä ammoniakkia ja nitriittiä kertyy helposti veteen, jos biologinen suodatus ei toimi. Pienet poikaset voi kasvattaa vedenvaihtojakin käyttäen jonkun aikaa esim. fanaboksissa, jossa ilmastin, mutta esimerkiksi pillisuodatin tai poikasuodatin olisi hyvä, jos jatkokasvattaa poikaset isommiksi erillisakvaariossa. Myös suodattimet pitää olla poikasystävällisiä, etteivät mene suodattimiin tai ainakaan vaurioidu siellä.

Pennuille käytän usein hiilidioksidiletkulla vedentiputusta hitaasti, jos ovat aivan pieniä. Hiilidioksidiletkun toiseen päähän imukupit (pääakvaarion päähän) ja pentulan päähän solmu hiilidioksidiletkuun. Näin vettä tulee todella hitaasti kohdekippoon. Mutta muistettava ottaa viritelmä pois, ettei laponta jää päälle.

Elinikä

Hyvässä hoidossa jopa 8 vuotta (Faunatar).

Seuralaiset

On itse parvikala, joten vähintään 6-10 yksilön parvi on suositeltava. Varjon mukaan viljellyt yksilöt näyttävät kuitenkin pärjäävän jopa kaksittain, jos akvaarion muut asukkaat ovat rauhallisia ja akvaario on rauhallisessa paikassa. Yleensähän iso parvi tuo suojaa ja parvikalat ovat usein arkoja, jos parvi on liian pieni tai sitä ei ole lainkaan. Toki yksinäinen monninen ei varmasti viihdy. Toisaalta monien kokemusten mukaan monniset liikkuvat sekalajiparvessakin ja toisten monnisten seura voi myös auttaa, mutta risteytymisvaarakin voi lähisukulaisilla olla, jos muistuttavat paljon toisiaan. Mutta täysin se ei omaa lajia voi korvata mielestäni. Faunattaren mukaan parven vähimmäiskoko on 5.

Kiltti ja rauhallinen, ei koskaan kiusaa muunlajisia kaloja. Ei oikein pysty pitämään puoliaan näykkiviä kaloja kuten tiikeribarbeja vastaan, eikä pienessä akvaariossa löydä tilaa, jos joutuu jakamaan pohjan pesäänsä vartioivien kalojen kuten monien pienten kirjoahventen kanssa. (Faunatar)

Itselläni ei ole kokemuksia siitä, että monnisten silmiä olisi joku puhkonut/näykkinyt. Aqua-webin keskustelupalstalla on ollut vääntöä, voiko monnisia pitää nuoliaisten kanssa. Joidenkin mukaan saattavat puhkoa monnisten silmät, joidekin mukaan ei ole ollut ongelmia. Itse en ole monnisia pitänyt varmuudeksi nuoliaisten kanssa, paitsi Sewellioiden kanssa, jotka eivät varmasti aiheuta ongelmia kuparimonnisille. Myös 4 cm miniatyyrinen viirunuoliaisparvi (Micronemachelinus cruciatus) on ollut ongelmitta monnisten kanssa. Isompien nuoliaisten kanssa en ole uskaltanut testata asiaa eikä ole ollut tarvetta.

Varjon mukaan sopii kaikenlaisiin seura-akvaarioihin. No, ehkä ei ihan kaikenlaisiin, mutta hyvin sopeutuva monenlaisiin ympäristöihin ja harmiton muille kaloille. Pitää pohjaa hyvin puhtaana, mutta itsekin röhnää hieman sekä nostelee pohjasta tonkimalla ainesta, joten pohja voi hieman pöllytä kun lauma tonkii pohjaa.

En laittaisi tätä lajia hyvin lämmintä vettä tarvitsevien kalalajien kanssa kuten kiekkokalat. Myös monet plekot viihtyvät melko lämpimässä vedessä ja hyvä huomioida lämpövaatimukset. Osa plekoista tosin menee 26 asteessa ja hyvässä virtauksessa/ilmastuksessa/suodatuksessa  täplämonninenkin menee 26 asteessa kokemukseni mukaan, mutta ihanne olisi, ettei lämmöt nouse täplämonnisella ylärajoille.

Käyttäytyminen

Kiltti ja harmiton muille kaloille. Myös muiden monnisten kanssa voi kulkea sekaparvessa. Varottava kuitenkin hyvin samankaltaisten monnisten kanssa risteytymistä. Itselläni ei ole risteytynyt muiden lajien kanssa.

Yleensä viihtyessään peloton ja seurailee ihmisen touhujakin ja tulee etulasille kerjäämään. Mielestäni viihtymisen merkki on myös, että ”laiduntaa” ja touhuilee pohjaa mylläten ”kaiken aikaa”. Toki pitää lepäilläkin välillä.

Pelästyessään pysähtyy ja yrittää naamioitua ympäristöön. Reilumpi parvi tuo turvaa ja akvaarion muutkin asukkaat vaikuttavat luonnollisesti viihtymiseen. ”Suojaparvikin”, joka ylemmässä vesikerroksessa voi tuoda turvallisuuden tunnetta. Myös luonnollisesti runsas suojapaikkojen määrä ja kasvit. Myös liian kirkkaat valot voivat häiritä monnisia.

Mielestäni möllötys pohjalla pääsääntöisesti on ei-viihtymisen merkki. Reipas virtaus voi myös piristää möllöttävää laumaa. Vaikka monnisilla on suolihengitys, ne saattavat silti olla pohjalla ollessaan herkkiä happikadolle ja hyvä virtaus pohjalla auttaa. Myös virtaus vie liat suodattimiin ja edesauttaa kalan hyvinvointia.

Uusien kalojen hankkiminen

Rassin mukaan aivan pieniä monnisia (2-2.5 cm) ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tai hankkia itselleen, sillä hänen mukaansa kasvu ei ole useinkaan kovin hyvää vaan jäävät kääpiökokoisiksi. Mielestäni hyvä luovutuskoko on vähintään 3-4 cm.

Luonnollisesti valittava terveet, eloisat, hyväkuntoiset kalat. Tarkastaisin värityksen, ihon kunnon sekä sen, etteivät evät ole rispaantuneet tai silmät tulehtuneet. Eloisa käytös myös on terveen merkki.

Muuta

Monnisilla on piikit evissään (paitsi pyrsöevässä) ja käsittelyssä on oltava varovainen. Haaviin monninen ei kokemukseni mukaan niin helposti jää kiinni, mutta varovaisuus senkin suhteen on hyvä olla ja valita hieman tiheäsilmäisempi haavi ja rauhalliset liikkeet, että monninen pääsee itse haavista irti. Monninen pystyy lukitsemaan evänsä ja ”lukon” avaa vain se itse. Siksi haavista se voi irrota helpommin omatoimisesti, kunhan haavi on vedessä ja antaa aikaa hieman rauhoittua ja irroittua itse.

Monniset erittävät stressissä puolustusainetta ja siksi kuljetettaessa ne pitää olla omana lajinaan, muuten voi jopa toinen monnislaji saada myrkytyksen.

Happitabletteja en myöskään käyttäisi suolihengitettävien monnisten kanssa. Voi koitua kohtaloksi.

Hinta

Liikkeissä noin 5 €, harrastajilla pari euroa poikaset.

Videoita

Kutupuuhia

Linkkejä

Planetcatfish: http://www.planetcatfish.com/common/species.php?species_id=271

Seriously fish: http://www.seriouslyfish.com/species/corydoras-paleatus/

Faunatar: http://www.faunatar.fi/sites/default/files/pdf/T%C3%A4pl%C3%A4monninen-12.pdf