Helmimonninen (Corydoras sterbai)

Helmimonninen
Helmimonninen

Helmimonninen on yksi suosituimmista monnisista akvaariossa kupari- ja täplämonnisen ohella sekä Corydoras-suvun kauneimpia edustaja.

Tuntomerkit

Monnisille on tyypillistä lyhyet, melko tukevat viikset sekä suuret ja hyvin näkevät silmät, joita se voi pyöritellä itsenäisesti. Sillä ei ole suomuja, vaan luulevyt peittävät ruumiin. Evissä on piikit pyrstöevää lukuun ottamatta, joka on tehokas suoja vihollisia vastaan. (Varjo, Akvaariokalat)

Väritys:

Suklaanruskealla pohjalla valkoisia pilkkuja ja kyljissä valkoista pilkuista muodostuvia juovia sekä keltaoranssit piikit evissä (rinta- ja vatsaevien etureunat keltaoranssit).

Myös albiinomuoto. (Varjo, Akvaariokalat)

Koko:

6-7 cm. Naaras koirasta kookkaampi ja tukevampi.

Uros:

Pienempi ja hoikempi.

Naaras:

Isompi ja pulleampi.

Muistuttavia lajeja

Hietamonninen (Corydoras haraldschultzi), jolla on terävämpi kuono ja käänteinen väritys. (Rassi, Panssarimonnit)

Keltaevämonninen (Corydoras pinheiroi) on helmimonnisen pitkäkuonoinen vastinlaji. (Rassi, Panssarimonnit)

Kultapäämonninen (Corydoras gossei) muistuttaa helmimonnista, mutta kyljet ovat pääosin yksivärisen ruskeat ja myös selkäevässä on oranssi piikki. Kultapäämonnisella on myös pitkäkuonoinen vastine kultapiikkimonninen (Corydoras seussi)

Taksonomia

Lahko monnikalat (Siluriformes), heimo panssarimonnit (Callichthyidae), alaheimo monniset (Corydoradinae)

Risteytyy

Hyvin samannäköisten lähisukuisten kanssa. Ainakin hietamonnisen (Corydoras Haraldschultsi) kanssa.

Levinneisyys

Brasilia, Rio Guapore.  (Varjo, Akvaariokalat)

Elinympäristö

Tummahko hiekkapohja, kasvitiheikköjä, avointa uimatilaa, vesi kirkasta ja lievästi virtaavaa. (Varjo, Akvaariokalat)

Akvaarion koko

Vähintään 84 litraa (Varjo, Akvaariokalat). Mielestäni laittaisin vasta noin 120 litran (80 cm) akvaarioon. Sinne pieni parvi mahtuu vallan mainiosti.

Akvaarion sisustus

Pohjamateriaali on syytä olla hienojakoista hiekkaa. Monniset etsivät ruokaa viiksisäikeillä tunnustellen ja kyntäen pohjaa sekä viskellen isompia hiekkajyväsiä. Terävä, isojakoinen kiviaines lyhentää viiksisäikeet nysäksi, jotka helposti myös tulehtuvat. Rassin mukaan myös pelkkä lasipohja aiheuttaa helposti monniselle tulehduksia viiksiin ja lajityypillinen toiminta estyy (tonkiminen). Myös pohjan on syytä olla puhdas (esim. lapottava, että jätteet eivät tulehduta viiksiä kalan tonkiessa). Monninen itse putsailee pohjaa, mutta myös likaa luonnollisesti sitä ulosteillaan.

Itselläni on Weberin suodatushiekkaa, raekoko 0.5-1 mm, joka on tasalaatuisempaa ja mahdollisesti myös pyöreämpirakeista kuin puhallushiekka (0.5mm-1.2mm), joka sekin on menettelee. Mutta itse pidän parempana hieman kalliimpaa, joskin halpaa suodatushiekkaa (25 kg säkki alle 10 €). Rassi suosittelee Panssarimonnit -kirjassa jopa ”nollakoon” hiekkaa, mutta se tukkeutuu helposti ja kasvien kasvukin voi tyrehtyä, jos ei pöyhi usein. Äärihienojakoisen hiekan lappoaminen voi imaista helposti hiekan ämpäriin ja kovempi virtaus pöllyttää hiekkaaa. Rassin mukaan 1-2 mm sekahiekkakin sopii, mutta jos haluaa vielä karkeampaa hiekkaa, monnisten ruokintapaikka pitäisi ainakin olla hienoa hiekkaa.

Rassin mukaan pienijakoinen murskattukaan hiekka ei aiheuta viiksien lyhenemistä ja tulehtumista, mutta likainen hiekka aiheuttaa bakteeritulehduksen helposti monnisille. Mutta mitä pyöreämpi rae, sen parempi viiksien kannalta. Hiekan on myös syytä olla luonnollisen väristä, melko tummaa ja ainakin hyvin vaaleita hiekkoja pitäisi välttää monnisakvaariossa – erityisesti, jos valaistus on voimakas. Myös hämyinen valaistus on monnisten mieleen.

Avoimen hiekka-aineksen lisäksi juurakot ja muut kolot ovat tärkeitä suojapaikkoja. Myös kasvit luovat viihtyisyyttä ja suojapaikkoja. Monniset käyvät hakemassa happea pinnalta (nielevät ilmaa suoleensa ==> suoli hengityspintana), joten pieni pinnassakäynti on luonnollista. Aivan sakea ei saa akvaario olla pintakasveista, että monniset pääsevät hakemaan ilmaa akvaarion pinnalta.

Helmimonniset pitävät hapekkaasta vedestä ja yleensä akvaariossa suositaan suhteellisen reipasta virtausta. Monniset ovat luonnossa hitaasti virtaavissa joissa ja puroissa, mutta kuivakautena joskus melko seisovissakin vesissä. Silti monniselle on hyvä tarjota melko reipas virtaus ja veden oltava hapekas, vaikka monniset voivat käyttää suolta hengityspintana. Monniset reagoivat myös suhteellisen helposti happikatoon akvaariossa ja jos ne alkavat viihtyä pinnassa jatkuvasti kuuluen pientä lätinää, voi akvaariossa olla mahdollinen happikato. Toisaalta, vaikka helmimonnista pidetään pohjakalana, se oppii varsin näppärästi hakemaan ruokaa myös pintakasvien joukosta (Rassi, Panssarimonnit). Itselläni ei taas helmimonniset käy pinnalla hakemassa ruokaa, mutta kuparimonniset tekevät sitä hyvin paljon.

Mutta epäilyttävän runsas pinnassa käynti ja oleilu on tietysti tarkistettava, että vesiarvot ovat ok (esim. nitriitti lähellä nollaa/nolla) ja happea löytyy. Kesällä kun akvaarion vesi voi lämmetä  liikaa, hapetuksen tarve kasvaa entisestään.

Panssarimonneilla on melko suuri ravinnontarve ja niitä on ruokittava hyvin, joten suodatus on oltava hyvä, sillä monniset ovat varsin herkkiä heikkolaatuiselle vedelle ja laiminlyönnille. Rassi suosittelee pienemmissä akvaarioissa 5-10 x tunnissa veden pyöritystä sisäsuodattimella ja tällöin syntyy hyvä virtaus, josta monniset pitävät. Ulkosuodatin on paikallaan jopa 100 litraa kookkaammissa akvaarioissa ja ulkosuodattimen sopiva 3-5 kertaa tunnissa vettä pyörittävä. (Rassi, Panssarimonnit)

Itselläni on todella reipas virtaus ja tehokas suodatus helmimonnisakvaarioissa. Pohjan virtauskin hyvä varmistaa. Pintavirtaus on taas tärkeä koko akvaarion hapetukselle.

Itse olen käyttänyt usein Fluval U-sarjan suodattimia monnisille, sillä niissä on hyvä alavirtausmahdollisuus pohjalle. Myös Tunzen magneettikiinnitteiset nanostreamit ovat hiljaisia, virtapihejä ja näppäriä, kunhan huollon ajan pitää laitetta päällä, ettei kalat mene siihen ja suojaritilä on edessä. Se ei myöskään lämmitä akvaarion vettä kuten kiertovesipumppu ja virtaus on laajempi. Virtaus on kuitenkin eri asia kuin suodatus, jota stream ei tee.

Vesi

Helmimonnisella on pienet viikset ja valkoisia pilkkuja suklaanruskealla pohjalla. Pilkuista muodostuu "raitoja" kylkiin.
Helmimonnisella on pienet viikset ja valkoisia pilkkuja suklaanruskealla pohjalla. Pilkuista muodostuu ”raitoja” kylkiin. Evät ovat etulaidasta keltaiset.

Monniset ovat usein kotoisin pehmeästä ja happamasta vedestä ja vesi Suomessa on usein sopivaa niille sellaisenaan (lisäksi vedenparannusainetta).

PH

PH 6-7 (Varjon Akvaariokalat). Seriously fishin ja PlanetCatfishin mukaan ph 6-7.6.

Itselläni ph on 7.5, joka on hieman yläkanttiin.

Kovuus

Alle 10 dH Varjon Akvaariokalat. Yleensä monniselle hyväksi pehmeä vesi, joskin näiden tietojen valossa keskikovakin vesi menee.

Lämpötila

23-28 °C Varjon Akvaariokalat. 24-28 °C Planetcatfish, Seriously fish.

Pidetään yleisesti monnisena, joka kestää suhteellisen korkeita lämpötiloja. Tampereen Akvaariokalan mukaan sopii myös kiekkokalojen seuraan.

Ravinto

Kaikkiruokainen. Pohjakala, mutta helmimonniset oppivat ruokailemaan jopa pinnalta (Rassi, Panssarimonnit) .

Hiutaleet, granulat (pienijakoiset pohjalle vajoavat granulaatit suosittua ruokaa), myös esimerkiksi Tetran Tabimin -pelletti (hieman pehmeämpi kuin plecopelletit). Pakastesurvarit herkkua. Maistuu myös artemia ja spiruliinagranulaatit. Kokonaisuutena kaikkiruokainen ja monipuolinen ruokinta hyväksi.

Kokemukseni mukaan lähes mikä tahansa ruoka maistuu. Pyrin antamaan granulaattejakin, jotta koko parvi saa ja pienimmät ja arimmatkin, koska ruoka jakaantuu. Monniset pääsevät myös tonkimaan ruokaa, joka on niille tyypillistä. Mutta myös pienet ruokatabletit tekevät kauppansa. Aivan kovia plecotabuja eivät niin helposti saa syötyä, kuin hieman pehmeämpää tablettityyppiä kuten Tetran Tabimin.

Lisääntyminen

Varsin helppo viljellä. Hyvin hoidetut yksilöt kutevat helposti, varsinkin, jos veden lämpötila pidetään tarpeeksi korkeana (25-27 °C).

Monnisten kudetukseen on hyvä valita emokalat eri viljelijöiltä sukusiitoksen välttämiseksi. Hyvä olisi hankkia pieni parvi, noin 6-10 yksilöä. Molempia sukupuolia on syytä olla riittävästi, jotta emokalat voivat valita kumppaninsa vapaasti useamman joukosta. Lähilajit, jotka muistuttavat toisiaan, voivat risteytyä keskenään, joten ei ole hyvä pitää niitä samassa akvaariossa. (Rassi, Panssarimonnit)

Mätimunat ovat varsin suuria (lähes 2 mm) ja niitä voi olla jopa 150, yleensä noin 50. Munien kuoriutuminen onnistuu yleensä varsin hyvin, mutta poikasten kasvatus voi tuottaa ongelmia. (Rassi, Panssarimonnit)

Kaloja stimuloidaan kutuun vähitellen ruokkimalla hyvin (elävä sekä pakastettu ruoka esim. ”pakastesurvarit”) sekä parantamalla vesioloja (Rassi, Panssarimonnit). Hyvä pakastesurvariateria sekä runsas vedenvaihto on kokemukseni voi stimuloida kutuun. Myös uusi akvaario. Myös Seriously fish kannustaa 50-70 % vedenvaihtoon hieman viileämmällä vedellä, ilmastuksen ja virtauksen lisäämistä. Ja tätä on toistettava, kunnes kalat kutevat. Planetcatfishissä on artikkeli, jossa kudetus onnistui lopulta, kun hankittiin pari villiä helmimonnista luonnosta parveen.

Itse olen kudettanut monniset pääakvaariossa ja kerännyt hedelmöitetyt munat talteen pian kudun jälkeen. Toinen tapa on perustaa kutuakvaario.

Pääakvassa kudetus

Itse kudetan monniset yleensä pääakvaariossa. Kerään vain pian kudun jälkeen talteen kutupallerot, sillä ne syödään seura-akvaariossa pian – myös emojen toimesta usein. Kokemukseni mukaan kutupallerot saa pois esimerkiksi partakoneen terällä varovasti raaputellen. Tosin pallerot ovat tahmeita ja jäävät kiinni raaputtimeen. Toisaalta varottava, etteivät kutupallot irtoa partakoneen terästä ja lähde virran mukana. Joskus kaappaan samalla puhtaaseen pesupalloon kudun tai käytän pumpulipuikkoa tahmaisten palleroiden pyydystämiseen kiinni (jäävät helposti kiinni). Seriously fishin mukaan kutupallerot voi jopa sormin irrottaa varovasti.

Munat laitetaan pieneen faunaboksiin/akvaarioon ja sinne ilmastin tai pillisuodatin. Samaa vettä kuin pääkipossa sekä hyvä ilmastus ja samat lämmöt. Hyvä hapetus ja puhdas vesi on tarpeen, ettei kutu homehdu. Usein käytetään muutama tippa metyleenisineä (tai vastaavaa homeen estäjää akvakäyttöön), ettei kutu homehdu. Itse en ole käyttänyt homeenestoaineita. Homehtuneet kutupallot on hyvä poistaa nopeasti, ettei home leviä.

Poikaset voi saada myös kuoriutumaan poikasverkkohäkissä, joka on viritetty kutuakvaarion laitaan. Sinne ilmastimen ja kutupallot sinne vedessä. Verkkohäkki on hieman hankala kun vaihtaa akvaarion vettä ja huomioitava, etteivät pennut jää kuiville. Myös vedenvaihdot pitää olla mielummin pieniä ja usein, sillä pennut ovat todella alttiita vesiarvojen muutoksille.

Poikaset kuoriutuvat 3-5 vuorokauden päästä riippuen lämpötilasta. Vuorokauden kuluttua poikaset tarvitsevat ruokaa, koska ruskuaispussi on kulutettu. Tällöin poikasia on ruokittava likoeläimillä, mikromadot tai pölymäisellä poikasruoalla (kuten kuivatut artemian munat tai Tetran pölymäinen poikasruoka). Verkkohäkin puhtaus on myös tärkeä. Myös ulkopuolella olevat kalat voivat näykkiä pentuja, erityisesti kun ruokkii poikasia.

Kutuakvaario

Rassin ohje kutuakvaarioon tapahtuu kunnostamalla noin 50 litran kippo, kun havaitaan, että naaras on pullero mätimunista ja urokset jahtaavat pyöristynyttä naarasta. Kutuakvaarioon laitetaan hienoa hiekkaa sekä joitakin kasvitiheikköjä, kuten pottikasveja ruukuissaan.

Varjo (Akvaariokalat) kannustaa virittämään vähintään 50 litran kutuakvaarion, jonne laitetaan 1-2 naarasta ja 3-5 koirasta. Kalat saattavat tarvita pari päivää sopeutuakseen uuteen ympäristöön, ja tällöin niitä on ruokittava tukeavasti, mutta jätteet ja ulosteet poistettava hyvin. Lukusuhde 2 urosta: 1 naaras on suositeltava (Seriously fish).

Paras suodatin on ilmapumpulla toimiva pillsuodatin yms., jossa ei ole liian kova imu. Kutu voi alkaa pian kutuakvaarioon siirtämisen jälkeen. Helmimonninen kuuluu rytmikutijoihin, jotka kutevat useita kertoja peräkkäin, kun ne on ensin saatu innostumaan. Kutujen väli voi olla muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. (Rassi, Panssarimonnit)

Kutuvalmis naaras alkaa uida levottomasti ympäri allasta ja jonkin ajan kuluttua kutuvalmis uros tarttuu rintaevillään valitsemansa naaraan viiksiin. Naaraan pyristellessä pois, uros laskee maitia, joka sitten kulkeutuu vesivirran mukana naaraan sukuaukon lähelle ja/tai naaraan suuhun. Naaras laskee muutamia mätimunia vatsaevien muodostamaan kouruun ja samalla mäti hedelmöityy ja naaras kiinnittää ne alustalle (usein akvaarion laseille, suodattimen kylkeen, kasvien lehdille). Tämä toistuu useita kertoja, kunnes useita kymmeniä, jopa satoja mätimunia on laskettu. Kun kutukalat asettuvat pohjalle lepäämään, kutu on ohi ja emot voi poistaa kutuakvaariosta. (Varjo, Akvaariokalat). Kutu kestää muutamia tunteja (Varjo, Akvaario-opas).

Poikaset kuoriutuvat 3-5 vuorokauden päästä riippuen lämpötilasta. Noin vuorokauden kuluttua poikaset tarvitsevat ruokaa, koska ruskuaispussi on kulutettu. Tällöin poikasia on ruokittava likoeläimillä, mikromadot tai pölymäisellä poikasruoalla (kuten kuivatut artemian munat tai Tetran pölymäinen poikasruoka).

Poikasten kasvatukseen sopii pohjahiekaton matala akvaario, jossa on ilmastus. Mutta myös kutuakvaario sopii poikasten kasvatukseen. (Varjo, Akvaario-opas)

Jos poikasia jatkokasvatetaan pienessä faunaboksissa tai akvaariossa, veden laatu on hyvä olla todella hyvä. Itse vaihtaisin vedestä ainakin 50 % päivittäin, mutta riippuu poikasten määrästä ja akvaarion koosta ja suodatuksesta. Pohja on myös hyvä lapota ruokinnan jälkeen (ruoantähteet, kuolleet poikaset) päivittäin. Itse käytän usein pentulaan pääakvaarion vettä, joka on samalla juuri samalla vesiarvolla kuin missä ovat syntyneet ja hanaveden nitrittikin on jo muunnettu pääakvaarion suodattimilla nitraatiksi. Pentulassa on luonnollisesti lämmitin ja sama veden lämpö kuin pääakvaariossa. Näin vedenvaihdossa vesiarvot pysyvät suhteellisen vakaina. Parempi vaihtaa vettä usein ja vähän kerralla.

Kun poikaset kasvavat hyvä olisi pohtia, hyvää suodatinta pentulaan, sillä ammoniakkia ja nitriittiä kertyy helposti veteen, jos biologinen suodatus ei toimi. Pienet poikaset voi kasvattaa vedenvaihtojakin käyttäen jonkun aikaa esim. fanaboksissa, jossa ilmastin, mutta esimerkiksi pillisuodatin tai poikasuodatin olisi hyvä, jos jatkokasvattaa poikaset isommiksi erillisakvaariossa. Myös suodattimet pitää olla poikasystävällisiä, etteivät mene suodattimiin tai ainakaan vaurioidu siellä.

Pennuille käytän usein hiilidioksidiletkulla vedentiputusta hitaasti, jos ovat aivan pieniä. Hiilidioksidiletkun toiseen päähän imukupit (pääakvaarion päähän) ja pentulan päähän solmu hiilidioksidiletkuun. Näin vettä tulee todella hitaasti kohdakippoon. Mutta muistettava ottaa viritelmä pois, ettei laponta jää päälle.

Seuralaiset

On itse parvikala, joten vähintään 6-10 yksilön parvi on suositeltava.Yleensähän iso parvi tuo suojaa ja parvikalat ovat usein arkoja, jos parvi on liian pieni tai sitä ei ole lainkaan. Toisaalta monien kokemusten mukaan monniset liikkuvat sekalajiparvessakin ja toisten monnisten seura voi myös auttaa, mutta risteytymisvaarakin voi lähisukulaisilla olla, jos lajit muistuttavat paljon toisiaan. Mutta täysin se ei omaa lajia voi korvata mielestäni. Minulla leopardimonniset ovat helmimonnisten kanssa yhdessä sekaparvessa toisinaan.

Kiltti ja rauhallinen eikä kiusaa muunlajisia kaloja. Ei oikein pysty pitämään puoliaan näykkiviä kaloja kuten tiikeribarbeja vastaan, eikä pienessä akvaariossa löydä tilaa, jos joutuu jakamaan pohjan pesäänsä vartioivien kalojen kuten monien pienten kirjoahventen kanssa.

Itselläni ei ole kokemuksia siitä, että monnisten silmiä olisi joku puhkonut/näykkinyt. Aqua-webin keskustelupalstalla on ollut vääntöä, voiko monnisia pitää nuoliaisten kanssa. Joidenkin mukaan nuoliaiset saattavat puhkoa monnisten silmät, joidekin mukaan ei ole ollut ongelmia. Itse en ole monnisia pitänyt varmuudeksi nuoliaisten kanssa, paitsi Sewellioiden kanssa, jotka eivät varmasti aiheuta ongelmia monnisille. Myös 4 cm pienikokoinen viirunuoliainen (Micronemachelinus cruciatus) on ollut ongelmitta monnisten kanssa. Isompien nuoliaisten kanssa en ole uskaltanut testata asiaa eikä ole ollut tarvetta.

Helmimonniset tykkäävät suhteellisen reippaasta virtauksesta. Itselläni ovat kasvaneet plekojen kanssa akvaariossa, jossa on melkoisen kova virtaus ja suodatus. Toisaalta Tampereen akvaariokalan mukaan moni pitää helmimonnisia kiekkokalojen kanssa. Suodatus varmasti on hyvä, mutta hurjaa puhuria eivät kiekot kyllä siedä. Joten hieman pienempikin virtaus varmasti menee, kunhan suodatus on kunnossa ja veden laatu priimaa. Myös hapetus on hyvä olla kunnossa, vaikka monnisilla onkin suolihengitys apuna.

Mielestäni sopii myös plekojen ja partamonnien kanssa. Ovat harmittomia usein reviirikaloille, kun eivät puolustele reviiriään.

Käyttäytyminen

Vaikka on pohjakala, kulkee myös ylemmissä vesikerroksissa. (Varjo, Akvaariokalat). Voi myös ruokailla veden pintaosassa ja kääntyy silloin selälleen ruokailemaan. (Rassi, Panssarimonnit). Minulla kulkevat akvaariossa enemmän pohjalla.

Kiltti ja harmiton muille kaloille. Myös muiden monnisten kanssa voi kulkea parvessa. Varottava kuitenkin hyvin samankaltaisten monnisten kanssa risteytymistä. Itselläni ei ole risteytynyt muiden lajien kanssa.

Yleensä viihtyessään peloton ja seurailee ihmisen touhujakin ja tulee etulasille kerjäämään. Mielestäni viihtymisen merkki on myös, että ”laiduntaa” ja touhuilee pohjaa mylläten ”kaiken aikaa”. Toki pitää lepäilläkin välillä.

Pelästyessään pysähtyy ja yrittää naamioitua ympäristöön, joskus säntäilee. Reilumpi parvi tuo turvaa ja akvaarion muutkin asukkaat vaikuttavat luonnollisesti viihtymiseen. ”Suojaparvikin”, joka ylemmässä vesikerroksessa voi tuoda turvallisuuden tunnetta. Myös luonnollisesti runsas suojapaikkojen määrä ja kasvit. Myös liian kirkkaat valot voivat häiritä monnisia.

Mielestäni möllötys pohjalla pääsääntöisesti on ei-viihtymisen merkki. Reipas virtaus voi myös piristää möllöttävää laumaa. Vaikka monnisilla on suolihengitys, ne saattavat silti olla pohjalla ollessaan herkkiä happikadolle ja hyvä virtaus pohjalla auttaa. Myös virtaus vie liat suodattimiin ja edesauttaa kalan hyvinvointia.

Uusien kalojen hankkiminen

Rassin mukaan aivan pieniä monnisia (2-2.5 cm) ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tai hankkia itselleen, sillä hänen mukaansa kasvu ei ole useinkaan kovin hyvää vaan jäävät kääpiökokoisiksi. Mielestäni hyvä luovutuskoko on vähintään 3-4 cm.

Luonnollisesti valittava terveet, eloisat, hyväkuntoiset kalat. Tarkastaisin värityksen, ihon kunnon sekä sen, etteivät evät ole rispaantuneet tai silmät tulehtuneet. Eloisa käytös myös on terveen merkki.

Hinta

Hinta liikkeissä noin 8-12 €. Harrastajilta noin 4-6 €/kpl.

Muuta

Monnisilla on piikit evissään (paitsi pyrsöevässä) ja käsittelyssä on oltava varovainen. Haaviin monninen ei kokemukseni mukaan niin helposti jää kiinni, mutta varovaisuus senkin suhteen on hyvä olla ja valita hieman tiheäsilmäisempi haavi ja rauhalliset liikkeet, että monninen pääsee itse haavista irti. Monninen pystyy lukitsemaan evänsä ja ”lukon” avaa vain se itse. Siksi haavista se voi irrota helpommin omatoimisesti, kunhan haavi on vedessä ja antaa aikaa hieman rauhoittua ja irroittua itse.

Monniset erittävät stressissä puolustusainetta ja siksi kuljetettaessa ne pitää olla omana lajinaan, muuten voi jopa toinen monnislaji saada myrkytyksen.

Happitabletteja en myöskään käyttäisi suolihengitettävien monnisten kanssa. Voi koitua kohtaloksi.

Lisää kuvia

Albiino muoto (Scotcat)

Videoita

Helmimonniset kutevat (Naaras iso, hännystelijäkoiraat pieniä)

Linkkejä

http://www.planetcatfish.com/common/species.php?species_id=316 (Planetcatfish)

http://www.seriouslyfish.com/species/corydoras-sterbai/ (Seriously fish)