Miljoonakala, uros

Miljoonakala (Poecilia reticulata)

Miljoonakala on yksi monimuotoisimmista lajeista, josta on jalostettu erilaisia väri- ja evämuotoja runsaasti. Miljoonakala on hyvin kestävä ja sopeutuva kala, mutta nykyiset jalostusmuodot ovat usein herkkiä ja vaativia kaloja. Markkinoilla on runsas valikoima erilaisia miljoonakaloja ja usein on vaikeuksia tietää, millaiset vesiarvot ja hoidon ne vaativat.

Suositeltavaa on selvittää miljoonakalojen alkuperä kun niitä hankitaan.

Miljoonakala, uros
Miljoonakalauros, taustalla poikanen.

Onko miljoonakala kotimaiselta viljelijältä tai mistä kasvattamolta se on peräisin. Liikkeisiin miljoonakalt tulevat usein kalatukun kautta, joka saa ne taas viljelijältä. Miljoonakaloja viljellään yleisesti Aasiassa murtovedessäkin, joten näitä ei kannata hankkia.

Veden kovuus (GH) on hyvin tärkeä varmistaa, kun hankkii miljoonakaloja. Jos laitat miljoonakalan veteen, johon se ei ole sopeutunut, kala sairastuu helposti ja elinikä lyhenee. Älä myöskään sekoita kovan ja pehmeän veden kantoja toisiinsa – toinen kanta kärsii luonnollisesti.

Kovan veden kantoja on tarjolla runsaasti kalakaupoissa ja jos et koveta vettä, niin tätä ei kannata hankkia. Myöskin kovan veden kala pitää olla kalaseurassa, jossa muutkin kalat ovat kovan veden kaloja ja suurin piirtein samat vesiarvovaatimukset. Useinhan vesi on samalla myös hieman emäksistä.

Osa kalakauppojen kannasta kasvatetaan murtovedessä Kaukoidässä. Kun tällaisen kalan hankit, sitä ei missään nimessä saa laittaa pehmeään tai happamaan veteen. Jos laitat tällaisen kalan vääriin olosuhteisiin, ne sairastuvat ja kuihtuvat helposti. Näitä ei kannata yleensä hankkia lainkaan.

Itse suosittelisin laittamaan mineraalilisää kokemukseni valossa ainakin vähän, jos hanavesi on pehmeää, kuten Suomessa usein on. Helsingissä GH on n. 1-2. Itse lisään Seachem Equilibrumia veteen, että miljoonakalat ovat n. GH 6:ssa. Aluksi pidin miljoonakaloja pehmeässä vedessä, jossa ne lisääntyivät mahtavasti ja olivat kauniita. Mutta jossain vaiheessa ne alkoivat sairastella – tosin syykin löytyi, eli loiset, mutta loislääkityksen jälkeen nostin pikku hiljaa GH:n 6:een, kannasta on tullut todella terve. Lisääntymiskapasiteetti on suuri ja naaraat ovat isoja ja pulleita ja urokset terhakoita. Uskon miljoonakalojen hyötyvän ainakin hieman kovetetusta vedestä, vaikka superkovaan itse en nitä laittaisi.

Tuntomerkit

Väritys: Runsaasti erilaisia värimuotoja. Myös pyrstöstä on runsaasti erilaisia muotoja. Myös pyrstön kuviointi vaihtelee runsaasti. Katso myös värien periytymisperiaatteet.

Koko: 3-6 cm, uros pienempi kuin naaras. Riippuen kannasta, koko vaihtelee jonkun verran. Myöskin akvaarioliikkeestä suoraan ostettu miljoonakala voi olla suurempi. Sukupolvien myötä kanta voi pienentyä kotiakvaariossa. Usein myös kaunis huntupyrstökin pienenee sukupolvien myötä, jos ei tee laajamittaista valikointia.

Uros: Liehuva monivärinen pyrstö. Runsaasti eri pyrstömuotoja ja -värejä. Täysikasvuisena helppo erottaa uroksen selvästä näyttävästä pyrstöstä. Myös peräevä on piikkimäinen kouru, eväsiitin, jonka avulla uros hedelmöittää naaraan.Usein myös hoikempi ja ruumiin muoto erilainen kuin naaraalla.

Miljoonakalanaaras
Miljoonakalanaaras: huomaa leveä peräevä sekä ”raskaustäplä”. Pyrstö usein värikäs, mutta vaatimaton.

Naaras: Suurempikokoinen, mutta pyrstö vaatimattomampi kuin uroksella. Vanhemmat naaraat voivat kasvaa melkoiseksi ”mammoiksi”. Pyrstö kuitenkin vaatimaton ja peräevä on leveä.

Poikasten sukupuolen voi erottaa jo niiden ollessa pieniä ja värittömiä. Naaraspoikasten vatsassa on musta täplä, ns. raskauslaikku, joka laajenee ja tummenee kun naaras on raskaana. Ennen synnytystä poikasten silmät voivat myös kuultaa tällä alueella naaraan ihon läpi.

Muistuttavia lajeja: Miljoonakalan voisi sekoittaa hohtomiljoonakalaan. Hohtomiljoonakala on yleensä pienikokoisempi. Uroksella selvä kuviointi sekä pyrstö paljon vaatimattomampi. Naaras yleensä myös pienempi kuin miljoonakalanaaras sekä pyrstö yleensä väritön. Tosin naarasmiljoonakalallakin toisinaan väritön pyrstö.

Taksonomia

Lahko hammaskarppikalat (Cyprinodontiformes), hammaskarpit (Poeciliidae), alaheimo synnyttävät hammaskarpit (Poeciliinae).

Risteytyy: Hohtomiljoonakalan kanssa kohtuullisen helposti ja jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Mahdollisesti myös mustamollin kanssa. Tosin jälkimainitusta on paljon ristiriitaisia tietoja ja luultavasti harvinainen tapahtuma. Kuitenkin pitäisin mahdollisena myös mustamollin kanssa risteytymistä, koska sukunimi on sama kuin miljoonakalalla. Eräiden lähteiden mukaan miljoonakalan ja mollin risteymä on steriili.

Levinneisyys

Kala on alunperin kotoisin Keski-Amerikan saaristosta ja Etelä-Amerikasta, mutta se on levinnyt myöhemmin vieraslajina monille trooppisille ja subtrooppisille alueille. Sitä on myös istutettu syömään malariasääsken toukkia. Miljoonakaloja kasvatetaan myyntiin runsaasti Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa.

Elinympäristö

Hyvin monenlaiset elinympäristöt, jopa katuojat ja viemärit.

Akvaarion koko

Miljoonakala ei suurta akvaariota tarvitse, mutta ihan pieni ”kultakalamalja” se ei saa olla. Itse pitäisin miljoonakalaa vasta vähintään 60 litran akvaariossa. Minulla on ollut melkoinen määrä miljoonakaloja omassa lajiakvaariossaan 86 litraa, jota pitäisin itse suositeltavana alakokona, joskin jonkun verran pienempikin akvaario menee pienemmälle sakille.

Varjon uuden Akvaariokalat -kirjan mukaan minimikoko on 45 litraa, vanhan oppaan mukaan 54 litraa. Miljoonakalat lisääntyvät tehokkaasti ja pieni akvaario ylikansoittuu helposti ja veden laatu heikkenee. Mitä suurempi kippo, sen helpompi on pitää veden laatu hyvänä. Myös muut kalat ja parven koko toki vaikuttaa.

Akvaarion sisustus

Miljoonakalan akvaarioon on hyvä kasvattaa kasvipöheikkö, sillä kalat tykkäävät syödä kasvien lehtien pientä levää sekä aikuiset ja erityisesti poikaset saavat hyvän suojapaikan. Hyviä kasveja ovat esimerkiksi vedensuosikki, karvalehti, intian- ja liuskavesitähdikki. Myös pintakasvit ovat hyvä suoja poikasille: esim. amerikankilpukka, jonka tiheä juuristo on oiva suoja kalanpoikasille.

Aikuiset kalat voivat myös syödä poikasia, jos suojapaikkoja on vähän tai akvaario on ylikansoitettu.

Vesi

Vesiarvot (GH, ph, lämpö) kannattaa kysyä aina, kun ostaa miljoonakaloja.

Miljoonakalat ovat luonnossa jopa viemäriasukkaita, mutta nykyiset jalostetut muodot ovat varsin herkkiä veden laadun suhteen. Luonnonkannat sekä ”maatiaiskannat” (kymmenien sukupolvien ajan akvaariossa kasvatettujen) ovat kestävämpiä, joskaan ei niin koreita kuin jalostetut kannat.

Tärkeimmät vesiparametrit ovat ph, GH, lämpötila, joita olisi hyvä kunnioittaa.

PH

PH on hyvä olla neutraalia tai hieman emästä (7-7.2), mutta osa kannoista on sopeutunut jopa lievään happamuuteen (esim. 6.8). Joidenkin lähteiden mukaan pH-haarukka voi olla 6.5-8, mutta itse pidän jo pH-arvoa 6.5 melkoisen matalana. Itse pidän ph:n 7.5-8. Jos pH/KH pyrkii laskemaan liian alas, lisään varovasti Pirkka-ruokasoodaa (1 tl/100 l, liuota veteen ennen akvaarioon laittoa). Kannattaa varovaisesti lisätä ja mitata ph. Jos KH lähellä 0:aa, ph sahaa, jopa romahtaa. Silloin myös pieni ruokasoodan liisääminen nostaa tehokkaasti ph:ta. KH hyvä olla vähintään 3, jolloin se puskuroi pH:n vaihteluja. Usein veden kovetusaineet nostavat ph:ta, joten sekin kannattaa huomioida.

Kovuus

Miljoonakalojen veden kovuudesta ollaan erittäin monta mieltä, mutta kalat parhaiten sopeutuvat sellaiseen veteen, missä ne on kasvatettu tietyin reunaehdoin. Sopeutuminen ei käy silmänräpäyksessä, joten tärkeää tarkistaa missä vedessä kalat on viljelty ja syntyneet. Myös kotiutus kannattaa tehdä hitaasti. Myös kalan synnyinseutujen vesiarvoja olisi hyvä huomioida, vaikka miljoonakalalla on pitkä akvaarioviljelyhistoriakin.

Itse olen päätynyt siihen kokemukseni valossa, että laittaisin ainakin vähän mineraalilisää, jos hanavesi on pehmeää. Itselläni ovat ”millikset” GH 6, pH 7.5-8 ja voivat hyvin. Elinikä tuntuu pitkälle ja ovat todella terveitä. ”Banaaneja” en ole nähnyt aikoihin enkä sairastuneita.

Useiden lähteiden mukaan, miljoonakalojen GH on hyvä olla 6-12 välillä. Usein suositusarvo on 8-12 dH. Varjon oppaan mukaan 4-20. Mutta ihan ääripäät lienevät jo stressirajoilla.

Liian pehmeä vesi voi aiheuttaa miljoonakaloille selkärangan vääntymistä (kuin banaani), mutta banaanimuotoon voi olla monia muitakin syitä, kuten sisäloiset, bakteeritulehdus yms. joka stressaa tai sairastuttaa kalan. Kala usein myös riutuu ja muuttuu apaattiseksi ja kömpelöksi. Usein näkee näitä banaaneja akvaarioliikkeissä, joten niitä ei kannata hankkia missään tapauksessa. Miljoonakalan uinti pitää olla vilkasta ja joukko eläväinen. Liian kovakaan vesi ei ole hyväksi, koska sekin stressaa kalaa ja osmoottinen säätely kuluttaa liikaa energiaa ja stressaa.

Murtoveden kanta: Kauko-idässä kasvatetut kannat voivat olla murtoveden kantoja, eivät sopeudu suomalaiseen pehmeään ja happamaan veteen. Jopa suolaa pitäisi hiven lisätä ja se voi taas tuottaa kasveille ja muille kaloille ongelmia. Itse pysyisin näistä kannoista erossa, koska nämä ovat herkkiä ja sopeutuminen ja vesiolojen järjestäminen vaatii suurta työtä.

Lämpötila

Lämpötilahaarukka on melko laaja 18-28°C. Optimilämpötila on noin 23-25 °C. Itselläni miljoonakalat ovat 24-26 asteessa. Kesällä lämmöt nousevat jopa 28 asteeseen, mutta akuutin lämmön nousun kalat kestävät melko hyvin, jos veden laatu on hyvä ja ilmastus/virtaus reilu.

Erään melko uskottavan sivuston mukaan poikasille paras lämpö olisi 25.6 °C, nuorille 24.4 °C ja aikuisille 23.3 °C. Ehkä noin tarkkaa ei ole, mutta poikaset kasvavat paremmin, kun lämpö nostaa aineenvaihduntaa ja tehostaa ruoansulatusta. Elinikä yleensä hieman lyhenee korkeammissa lämmöissä.

Ravinto

Ruokinta 2-3 krt./päivässä pieniä aterioita. Kalat on hyvä ruokkia runsaahkosti, jos poikasia on altaassa. Tämä vähentää poikasten napostelua aikuisten välipalaksi. Kuitenkin huomioitava, että mitä enemmän ruokit, sen nopeammin vesi likaantuu. Hyvä suodatus ja vedenvaihdot ovat tarpeen.

Hyvin kaikkiruokaisia, mutta hyvä taata sekä kasviravinnon saanti että eläinperäinen ravinto. Näin kala saa monipuolista ravintoa. Tykkää syödä myös levää akvaariosta. Hiutaleet (myös väriä korostavat), pienikokoinen raeruoka, pohjaruokatabletitkin. Myös pakastesurviaiset ja banaanikärpäset suurta herkkua, jotka tehostavat proteiinin saantia ja lisääntymistä.

Itse ruokin Tetran yleishiutaleilla (TetraMin), värejä voimistavilla Tetra Rubin, Aquatic Nature Tropical Excel Color, Tetran PlecoMin (sis. spiruliinaa, samalla ”partis” syö sitä), spiruliinahiutaleet (JBL), Newlife Specturm Grow/small fish. Pakastesurviaisen toukat, banaanikärpäset.

Hyvä satsata laadukkaaseen ruokaan. Pienijakoinen pinnalla pysyvä rae on hyvä perusruoka, josta pienet pennutkin saa osansa. Miljoonakaloille on usein omalla nimelläänkin hyviä ruokia akvaariokaupoissa.

Lisääntyminen

Miljoonakalat lisääntyvät nimensä mukaisesti hyvin tehokkaasti, mikäli hoito on kohdillaan. Urokset jahtaavat naaraita jatkuvasti parittelun toivossa ja siittiöiden saamiseksi säilöön naaraalle tulevaisuuttakin varten. Siksi kannattaa hankkia naaraita enemmän kuin uroksia, sillä naaraat todella stressaantuvat urosten jatkuvasta jahtauksesta. Hyvä suhde esim. 2-3 naarasta/1 uros.

Miljoonakalan poikasia
Miljoonakalan poikasia

Uros jahtaa naarasta ja työntää eväsiitintä pitkin siittiöt paketteina naaraan sukuaukosta sisään. Naaras voi myös säilöä kuukausia siittiösatsia ja samalle urokselle voi syntyä useampia poikassatseja. Poikaset kehittyvät naaraan sisällä ja syntyvät suoraan uimakelpoisina poikasina ulos naaraan ruumiinontelosta.

Raskausaika on n. 30 vrk. Yksi poikassatsi on noin 20 poikasta, mutta iäkkäämpi ja kookkaampi ”mamma” voi synnyttää suuremman katraan. Poikanen kasvaa sukukypsäksi noin 2-3 kuukaudessa (uros n. 2 kk, naaras n. 3 kk).

Synnytys rasittaa naarasta ja naaraat lienevät herkempiä sairastumaan/kuolemaan kuin urokset. Naaras saattaa pystyä tuottamaan vain muutaman poikueen tai vain yhden, jonka jälkeen se voi menehtyä. Hyvät vesiarvot pidentävät miljoonakalojen elinikää. Itselläni naaraat tekevät useita poikueita ilman menehtymistä. Vanhemmat naaraat ovat todella kookkaita.

Poikaset syövät heti samaa ruokaa kuin emot, mutta esimerkiksi hiutaleet on hyvä murskata pieniksi tai antaa hyvin hienojakoistakin ruokaa. Miljoonakalojen hienojakoinen ruoka on eduksi. Newlife Specturm Grow-ruoka on myös maittavaa poikasille.

Jotkut laittavat naaraan pieneen synnytysaltaaseen ja sekin voi stressata naarasta keskenmenoon, jos se laitetaan erilliseen synnytysaltaaseen liian aikaisin tai myöhään.

Jotkut erottelevat poikaset heti omaan poikasaltaaseen tai poikashäkkiin, etteivät emot syö poikasiaan. Itse ruokin kalat hyvin, sekä pidän hyvin runsaan kasvillisuuden akvaariossa poikasten suojana. Mielestäni emot verottavat todella vähän kalanpoikasia, joten poikasten siirtäminen omaan altaaseen ei välttämätöntä. Riippuu kuitenkin mm. suojakasvien määrästä, akvaarion kalatiheydestä.

Kuitenkin huomioitava se, että jos lähtökanta on pieni, sukusiittoisuus on suuri uhka – myös muutenkin. Siksi on hyvä melko pieninkin väliajoin saada ns. uutta verta altaaseen. Jos kanta on suuri, on melko mahdoton tarkasti tietää mikä on kenenkin poikanen ja sukulainen – vaikka erottamalla urokset ja naaraat omiksi altaiksi ja kutuallas omaksi voitaisiin tätä hieman välttääkin. Mutta nopeasti poikasia on hurja määrä ja vaikea tehdä täyttä sukuselvistystä. Siksi hyvä täydentää kantaa eri sukulinjoista.

Myös kanta alkaa muistuttaa villimuotoja ja kannan ulkonäkö alkaa haalistua, evät repaloitua jne. Myös siksi on hyvä saada uutta verta. Jalostukseen luonnollisesti olisi hyvä valita kauneimmat ja terveimmät yksilöt.

Itse toisinaan annan muille harrastajille lähes ilmaiseksi ”ei niin kauniita” -mutta hyvin terveitä yksilöitä. Mielestäni eettisesti ulkonäön takia en halua ”dekapitoida” yhtään miljoonakalaa, jos se on terve.

Elinikä

Akvaariossa 1-2 vuotta, jos hyvä hoito. Luonnossa jopa 4-5 vuotta, mutta yleensä 1-2 vuotta. Viileässä vedessä hitaammin ja pidempään, kuin lämpimässä vedessä.

Seuralaiset

Hanki aina parvi, sillä yksin elävä ”millis” on varmasti onneton näky. Naaraita enemmän kuin uroksia, etteivät stressaannu. Samaan vesiarvoihin soveltuvat lajit sopivat ”millisten” kanssa.

Jotkut pitävät pelkkiä uroksia, jos eivät halua miljoonakalojen lisääntyvän. Itselläni ei tästä kokemusta ja siitä, muuttuko käyttäytyminen aggressiiviseksi.

Miljoonakala pääsee keski- ja pintaveden ainoana lajina hyvin oikeuksiin, jopa omana lajiakvaariona tai hammaskarppien kanssa, joiden kanssa ei risteydy. Hohtomiljoonakalojen kanssa ja todennäköisesti mustamollien kanssa se risteytyy (jälkimmäinen tapaus ehkä teoreettinen). Muut juuri samoihin vesiarvoihin soveltuvat hammaskarpit hyviä seuralaisia. Myös esimerkiksi partamonni sopii näiden seuraan. Varmasti moni muukin ”kiltti” pohjakala, jos veden kovuus ei este.

Myös sukaravut ja kotilot/simpukat hyötyvät veden kovuudesta, joten ovat oivia milliskipon kavereita.

Kirjoahvenien kanssa en laittaisi samaan akvaarioon: huntuevät houkuttelevat iskemään heti kiinni (esim. palettikala). Myös muut kalat jotka nyppivät huntueviä, ovat pannassa (kuten tiikeribarbikin).

Käyttäytyminen

Kiltti yleensä muita kaloja kohtaan. Toisinaan voi esiintyä myös urosten kesken evien näykkimistä. Itse olen kerran havainnut sellaista, kun suuri enemmistö sattui olemaan uroksia ja joukossa oli liian vähän naaraita. Asia korjaantui, kun vein akvaarioon lisää naaraita. Hyvin nälkäisenä saattaa hieman näykkiä muita kalojakin. Omenakotiloita saattavat myös nälkäisenä hieman näykkiä, mutta menoa ei ole ”ompuillani” haitannut, vaan ”millisakvassa” omput ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Sukaravutkin lisääntyvät hyvin miljoonakala-akvaariossa, eikä ole ollut ongelmia.

Utelias, vilkas, aina ruokaa kerjäämässä oleva kala.

Uusien miljoonakalojen hankkiminen

  • kysy vesiarvot (GH, ph, lämpötila) ==> jos ei tietoa ==> älä hanki:).
  • älä hanki miljoonakaloja, jotka eivät sovi vesiarvoihisi
  • tarkista, että millikset ovat virkeitä – ei apaattisia banaaneja kipossa
  • tarkista kidukset ettei ole punaiset, tulehtuneet, turvoksissa
  • kotona hyvä tarkkailla myös ulostetta: jos venyvää vaaleaa tahmaa, voi viitata sisäloisiin (Capillaria hiusmato, kuuluu Nematodeihin).
  • yleisilme terve (iho, evät yms.)
  • muista karanteenaus
    • erittäin yleisiä ovat miljoonakaloissa kalasairaudet ja nämä tartuttavat ”alkuasukkaasikin” helposti
    • itse madotan uudet tulokkaat aina karanteenissa
      • Tremazol: Kidusloiset ja heisimadot (1 kuuri 6h, toistetaan 1 viikon päästä)
      • Camacell: kaksi kuuria putkeen ==> kidus- ja sisäloiset kummatkin laajakirjoisesti (Tremazolia ei tarvitse silloin, hoitaa yksin hommat, 2×5 vrk kuurit)
      • Nematol: Nematodit/pyöreät madot (huomaa, tämä ei tuhoa heisimatoja eikä kidusloisia), ei sovi monneille ja nuoliaisille välttämättä, 2 vrk./kuuri.

Muuta

Jalostustyö usein perustuu sukusiitokseen, joten miljoonakalojen geeniperimä voi olla rajoittunut jo alunperinkin, kun saa kaloja. Myös kalojen immuunipuolustus heikkenee sisäsiittoisuuden vuoksi. Resessiiviset perinnölliset sairaudet voivat myös yleistyä näkyviksi piirteiksi, jos sukusiitos on voimakas. Yksi melko yleinen perinnöllinen sairaus on skolioosis, joka voi rikastua akvaariossa, jos kanta on pieni ja sukusiittoinen (jos populaatiossa on kyseistä geeniä alunperin piilevänä). http://www.sfu.ca/biology/faculty/breden/lab/research4.htm (kts. tutkimus/kuvia täältä). Mielestäni skolioosiksen erottaa selvästi ”banaanista”. Olen joskus nähnyt milliksilläni skolioosista ja joutunut dekapitoimaan tämän, ettei tämä periydy eteen päin. Ongelma on naarailla yleisempi ja kaikki yksilöt ovat olleet naaraita. Uinti on reipas (toisin kuin banaanimallissa), mutta ikäväkseni kalasta on pitänyt päättää päivät. Nyttemmin en ole havainnut yhtään skolioosisyksilöä miljoonakaloissani.

Lisää kuvia

Kuvagalleria

Videoita

Video miljoonakaloistani

Linkkejä

http://guppyfishcare.com/