Salamanteripleko (Peckoltia compta, L 134)

Salamanteripleko on varmasti yksi suosituimmista pienikokoisista plekoista kauniin kelta-ruskea-värityksensä ansiosta.

Salamanteripleko herkuttelemassa kesäkurpitsalla.
Salamanteripleko herkuttelemassa kesäkurpitsalla.

Tuntomerkit

Salamanteripleko kuuluu imumonneihin, kuten partamonnikin. Kuonon alapuolella sijaitsee pyöreää suuta ympäröivät nystyiset huulet, jotka samalla muodostavat tehokkaan imukupin. Imusuu on keskikokoinen ja hampaita on yhtä paljon ylä- ja alaleuassa. Suvun edustajilla pyrstön takareuna vino.

Väritys:

Salamanteriplekon  väritys koostuu sekä tummanruskeista että keltaisista raidoista. Nuorina hyvin säännölliset raitakuviot, jotka hajoavat (pisteiksi) aikuisilla. Rio Tapajoksen pienissä sivujoissa tunnetaan poikkeava värimuoto, jonka aikuispisteet ovat pienempiä ja tiheämmässä (Seidel, L-monnit).

Koko:

10-12 cm

Uros:

Uroksella on enemmän piikkejä rintaevissä, takaruumiin luulevyissä ja kiduskannessa. Selkäevän tukevalla ensimmäisellä ruodolla on myös usein piikkejä.

Naaras:

Usein piikittömämpi.  Kutuvalmis naaras on myös usein pulleampi keskiruumiistaan. Urokset voivat olla myös melko lihavia.

Kuvasarjassa sekä naaraita että uroksia.

Muistuttavia lajeja:

Melko helppo tunnistaa kauniista kuvioinnista.

Taksonomia

Taksonomia on kokenut melkoista muutosta monnien ja partamonnien taksonomiassa.

Lahko monnikalat (Siluriiformes), heimo imumonnit (Loricariildae), alaheimo partamonnit (Ancistrinae).

Risteytyy:

Voi risteytyä Peckoltia-suvun muiden lajien kanssa.

Levinneisyys

Rio Tapajos Pimentalin kohdalla (Seidel, L-monnit).

Elinympäristö

Viihtyvät paikoissa, joissa kivinen pohja, muttei kovaa virtausta. Vaikka ne eivät edellytä voimakasta virtausta, ne pitävät silti happirikkaasta ja lämpimästä vedestä (Seidel, L-monnit). Ison joen suvantopaikat (Varjo, Akvaariokalat). Planetcatfishin mukaan keskikovasta virtauksesta kovaan, mutta löytyy myös yllättävän vähän virtaavista paikoista myös, yleensä kivikkopohjalla.

Akvaarion koko

Akvaarion minimikoko 140 litraa (Varjon akvaariokalat), Seidelin L-monnit mukaan 60 cm kippoon vähintään. Itse en missään tapauksessa 60 cm akvaarioon laittaisi salamanteriplekoa. Kutuparille voisi mennä 120 litran/80 cm minimissään. Metrin/200 litran akvaario jo reilu pienelle ryhmällekin.

Akvaarion sisustus

Plekoille tyypilliseen tapaan pitävät suhteellisen kovasta virtauksesta. Toisaalta salamanteriplekoa löytyy melko hiljaa virtaavista paikoista, mutta veden pitää olla hapekasta ja puhdasta. Itselläni on melko voimakkaassa virtauksessa helmipalloplekojen kanssa. Mutta mielestäni helmipallopleko on kovemman virtauksen rakastaja, salamanterille menee pienempikin virtaus, mutta happea pitää olla reilusti, koska vesikin on lämmintä. Virtaus on siksi olla vähintään reilu.

Kasvit eivät ole niin välttämättömiä Planetcatfishin mukaan, mutta omassa akvaariossani mielestäni nauttivat vallupöheikön suojasta. Kovassa virtauksessa ei välttämättä moni kasvilaji viihdy, mutta vallisneria kasvaa suhteellisen hyvin.

Kannot ovat plekoille yleensä mieleen sekä muut suojakolot. Runsaasti plekoluolia. Yleensä urokset valtaavat reviirin ja oman kutuluolan. Mutta naaraatkin nauttivat plekoluolien suojasta.

Vesi

Kirkkaiden vesien alueelta.

Ph

6-7 Varjon Akvaariokalat mukaan, Seidelin mukaan 5-7. Planetcatfishin mukaan 5-7.4. Itse en ph:ta 5:een laskisi. Kutuun tarvitaan Seidelin mukaan ph 5.5-6.5.

Kovuus

Alle 10 (dH). Viljelyyn ei kuitenkaan sovi kovin kova vesi, joten hyvä pitää sitä pehmeänä.

Lämpötila

Plekoille tyypilliseen tapaan lämmin vesi. 26-30 °C. Liian viileässä kalan ruoansulatus voi heiketä, kasvu kärsiä ja kala jopa sairastua. Korkeissa lämmöissä on huomioitava kunnon virtaus ja hapetus. Mitä lämpimämpi vesi, sen huonommin se sitoo happea.

Ravinto

Kaikkiruokainen, jolle tulee tarjota monipuolisesti sekä kuiva-, elävä- että pakasteruokia. Eivät yleensä koske akvaariokasveihin, mutta eivät myöskään ole hyviä levätalkkareita. (Seidel, L-monnit). Planetcatfishin mukaan hyvin ruokittuna ei koske akvaariokasveihin.

Itselläni salamanteriplekot syövät päivittäin raakaa, kuorittua (hyvä ainakin pestä) kesäkurpitsaa, joka on teelusikalla ankkuroitu pohjaan. Kurkkukin käy vaihteluksi, mutta ei ainakaan omille salamanteriplekoille maistu niin hyvin. Hyvin sokeripitoisia kasviksia en tarjoaisi.

Hyvä siis tarjota: spiruliinaleväpitoista ruokaa, pakastesurviaisia, artemiaa, katkaa. Tropicalin Carnivore-pelletit ovat suurta herkkua, mutta niitä ei ole ole hyvä syöttää ylen määrin (ovat tuhtia proteiinipitoista ruokaa).

Lisääntyminen

Uros valtaa reviirin ja kututuubin. Kututuubi pitää olla umpinainen toisesta päästä ja nafti (S-/M-koko kalan koon mukaan). Itse käytän akvaarioon.fi:n edullisia ja hyviä tuubeja.

Kudetus onnistuu suhteellisen helposti pehmeässä ja happamassa vedessä (ph 5.5-6.5) (Seidel, L-monnit). Itselläni on salamanteriplekot helmipalloplekojen kanssa samassa akvaariossa, jossa helmipalloplekot kutevat jatkuvasti, salamanterit eivät. Epäilen syyn olevan liian korkeassa pH:ssa (7.5), jossa helmipalloplekot kutevat ketjussa, mutta salamanterit eivät. Tavoite on saada salamanteriplekot omaan akvaarioon, jossa lasken ph:ta ja hieman kovuuttakin (nyt GH 4). Uskoisin tämän auttavan.

Voimakas virtaus, puhdas vesi, hyvä suodatus ja lämmin pehmeä vesi auttaa kutuvireeseen. Ja luonnollisesti hyvä ravinto.Myös runsas vedenvaihto (hallitusti) tai virtauksen voimistaminen voivat laukaista kutuvireen.

Uros houkuttelee naaraan tuubiin, jota se kudun jälkeen (noin 20-30 munaa, läpimitta 4 mm) vartioi ja löyhyttelee eviään, että hapekasta vettä pääsee tuubiin. Poikaset kuoriutuvat noin 5-7 vuorokaudessa.

Aluksi poikaset saavat ravintoa ruskuaispussin avulla. Kututuubista lähdettyään poikasille kelpaa tabletit, artemia sekä pienet pakasteruoat (Seidel, L-monnit).

Janne Ekströmin kuturaportin mukaan Planetcatfishissä. Kutuvireeseen on salamanteripleko saatu laskemalla ph:ta, lämpöä ja sähköjohtavuutta RO-vedellä. Ph laskettiin 7.5:stä 6.8:aan. Sähkönjohtavuus 300µS ==> 150 µS. Lämmöt laskettiin 28 °C ==> 25 ºC.

Kututuubissa naaras ja uros kutevat (oikealla). Uros vartioi kututuubia (vasemmalla).

Seuralaiset

Ovat kilttejä, joten viihtyvät pienessä ryhmässä. Myös yksinkin voi pitää, kuten plekoja usein.

Rauhalliset samoissa vesiarvoissa viihtyvät seuralaiset. Pohjalla tulee hyvin toimeen esimerkiksi monnisten kanssa (huomioitava kuitenkin monnisten lämpötilavaatimus). Itselläni kuparimonnisten kanssa hyvin tulee toimeen. Jos aikoo kudettaa, partamonni voi hieman aggressiivisempana häiritä kuturauhaa. Myös isompien plekojen kanssa voi olla arka ja hätää kärsimässä reviirikiistojen takia. Luonteeltaan melko nössö ja väistelevä reviirikiistojen sattuessa.

Hypancistrus-suvun kanssa ei risteydy, joten hyvä kumppani pienempien Hypancistrus-suvun lajien kanssa, jos tilaa, suojapaikkoja ja kututuubeja on kaikille riittävästi, ettei tulee reviirikiistoja.

Pääasialliseti tulee toimeen monenlaisten kalojen kanssa. Erityisesti niiden, jotka nauttivat kovasta virtauksesta, lämpimästä, happamahkosta ja suhteellisen pehmeästä vedestä.

Käyttäytyminen

Rauhallinen ja kiltti pleko. Kuitenkin hyvä varata tilaa kaikille niin, että saavat suojapaikan ja reviiriä itselleen. Muuten voi tulla kinaa kutuputkista ja reviireistä.

Hämäräaktiivinen kuten plekot yleensä. Tosin kesäkurpitsa-aterialla voi näkyä päiväsaikaan sekä ruoka-aikana. Minulla suhteellisen arka ja piilotteleva. Mutta muunlaisia kokemuksiakin lukenut.

Kokemukseni mukaan rohkeammat linssiludekalat toimivat hyvänä ”suojaparvena”, että salamanteriplekotkin uskaltautuvat esille hyvin. Myös pienet partiksen pennut rohkaisevat salamanteriplekon pentuja kesäkurpitsalle, koska ovat keskimäärin rohkeampia.

Hinta

Liikkeissä noin 50-60 €. Harrastajilla usein hintaan 20-25 €/kpl. itse kasvatettuja poikasia.

Linkkejä

http://www.planetcatfish.com/common/species.php?species_id=213 (Salamanteripleko,  Planetcatfish)