Enkelipleko (Hypancistrus sp., L004/L005/L028/L073): kuturaportti

Enkelipleko kututuubilla.
Enkelipleko kututuubilla.

Enkelipleko kutee suhteellisen helposti, kunhan sen perusvaatimukset täytetään. Enkelipleko pitää voimakkaasta virtauksesta, puhtaasta vedestä (hyvä suodatus, vedenvaihdot) sekä lämpimästä pehmeähköstä vedestä. Optimaaliset vesiarvot ja hoito ovat kaiken perusta. Itse en ole kikkaillut millään tavalla kudun aikaansaamiseksi.

Akvaarion koko

Kutuparille noin 160 litran (100 cm pitkä) akvaario mielestäni riittävä (tosin pohjapintala on myös tärkeä).

Pienelle kutuporukkalle minimi mielestäni 200 litraa eli 100 cm kippo. Tämän kokoiseen akvaarioon mahtuu jo poikasetkin kasvamaan emojen kera.

Itselläni on 450 litran Juwel riossa pieni kutuporukka, mutta hieman pienempikin akvaario menee hyvin, kunhan muu kalasto on sen mukainen. Poikaset myös varttuvat kasvamaan tässä synnyinakvaariossa.

Itselläni ei ole lajiakvaariossa, vaan muitakin kaloja on akvaariossa ja emot hoitavat pennut, jotka kasvavat emojen kanssa.

Vesiarvot

Itselläni enkeliplekot ovat pH 7-7.5, joka on suosituksen yläpäätä. Minulla on voimakas virtaus, ilmastus ja vaihdan vettä usein, joten vesi on neutraali, jopa hiven emäs. KH 2, joka on alarajoilla, mutta hiilidioksidilevitystä ei ole, joka pitää ph:n suhteellisen vakiona. Ennen laitoin ruokasoodaa hieman nostaakseni KH:ta, mutta olen nyttemmin luopunut siitä. Se kun samalla nostaa myös pH:ta.

Veden kovuus on GH 4. Laitan hieman Seachem Equilibrumia mineraalilisäksi, joka nostaa hieman erityisen pehmeää Helsingin veden kovuutta. Toisaalta varottava, ettei vesi ole liian kovaa, sillä enkeliplekon vesi on syytä olla enemmän pehmeään kuin kovaan suuntaan.

Seidelin L-monnit mukaan jotkut saavat Hypancistrukset kutemaan kun laskevat pH:ta, mutta poikasten kasvatus on happamassa ja vähän puskuria sisältävässä vedessä haaste, mikäli poikasia ruokitaan reippaalla kädellä. Tosin oma haasteensa on myös poikasten siirto poikasakvaarioon, sillä sen vesi juuri on altis pilaantumaan happamassa ja vähän puskuria sisältävässä vedessä kun ruokinta on usein reipasta. Hänen mukaansa poikasten siirto erikoishappamasta vedestä ”normaaliin” veteen on suositeltavaa eikä ole ongelmallinen. Hän ei ole havainnut myöskään ongelmia poikasten kasvusta, jos ne siirtää ns. normaaliin veteen happamasta. Itse varoisin tietysti nopeita muutoksia vesiarvoissa erityisesti poikasten kohdalla ja totutus pitäisi olla hidas.

Itse pidän enkeliplekot emojen kanssa samassa altaassa, jossa ruokin niitä runsaasti, mutta vaihdan vettäkin joskus montakin kertaa viikossa suoraan hanavettä vedenparannusaineiden (AquaSafe kera). Nyttemmin olen siirtynyt 60-70% viikossa kerran, samalla puhdistan sisäsuodattimet ja huollan muuten. Joskus useammin tarpeen mukaan vaihdan vettä. Iso akvaario ei ole niin altis veden epätasapainolle eikä likaantumiselle.

Lämmöt minulla on n. 28 astetta, mutta pientä vaihtelua on. Useimmiten vedenvaihdossa laitan 1-2 astetta viileämpää vettä, lämmöt pyrkivät nousemaan jopa 30 asteeseen Juwelissa, vaikka lämmityslaitetta ei ole lainkaan.

Suodatus

Koska lämmöt ovat korkeat ja kala on kotoisin virtaavista vesistä, suodatus, virtaus ja hapetus pitää olla kohdillaan. Minulla on nyt 450 Juwel riossa enkeliplekot. Suodatuksena on: 2x Bioflow (2x1000l/h), 3x Eheim Powerline 2252 (3x1200l/h), Fluval4u (1000 l/h) eli 6600 l/h. Eli melkoinen virtaus, joka on noin 15x akvaarion tilavuus tunnissa . Hyvä biosuodatus taataan Bioflow-suodattimilla. Joskin ulkosuodatin olisi hyvä ratkaisu, mutta olen siirtynyt ulkosuodatinvapaaseen akvarismiin. Nämä hoitavat ”ulkkarin” virkaa.

Koska poikaset ovat pieniä kututuubista lähtiessään, suodattimien turvallisuus olisi huomioitava.

Mielipiteitäni suodattimista

  • Eheim Powerline 2252: ”professionel”, omaa sarjaansa, jos haluaa tehokkaan sisäsuodattimen, omaa luokkaansa virtausteho ===> puhuria riittää, tehokas diffusori hapetukseen. Poikaset voivat mennä ritilästä sisään, mutta puhdistaessa olen aina pelastanut ne ämpäriin. Mielestäni moottoriin eivät helposti poikaset pääse, en ole nähnyt yhtään murskaantunutta. Jos haluaa suihkuputken virittää tähän, se onnistuu (hajottaa suihkua eikä tule niin pistemäistä virtausta ulostulosta). Huippu, suosittelen! Jos haluaa huiman virtauksen, onnistuu jo metrin akvaarioon laittaa, 80 cm akvaarioon en laittaisi:). Pienempi malli -48 on huiman paljon pienitehoisempi malli, joskin ok, 80 cm kippoon jo ihan ok muutenkin. Se putsaa hyvin vettä, mutta sen diffusori on heittänyt vettä akvan ulkopuolelle muutaman kerran, joten sitä en käytä ilmastukseen. Powerlinen imukuppikiinnitys melko ikävä viritelmä ja puhdistus melko raskas puuha. Lisäkorit melko vaivalloisia, mutta toimii tarpeen mukaan. Imukupit myös hapertuvat uskomattoman nopeasti, oikeita fiaskoja.
  • Fluval 4U: hieman rimpula kun vertaa edelliseen.Helppo puhdistaa. Etuna monipuoliset virtauksen säädöt. Itse käytän alavirtausta, josta pohjakalat tykkäävät. Hyvä hinta/laatusuhde. Muoviosat vaativat hellää käsittelyä etteivät rikkoudu. Erinomainen imukuppikiinnitys. Saranat voivat teloa kalan tai joskus jopa jäädä kiinni väliin. Kun huoltaa laitetta, katsottava tarkkaan, ettei kiinnityssaranan välissä ole pleko, sillä se on niiden lempipaikkoja.
  • Biopower ja Aquaball: Plekoille ”nuhapumppuja”. Virtaus on hyvin maltillinen ja tukkeutuu suhteellisen helposti (ylin karkeasuodatuslevy). Todella poikasystävällisiä. Biopower keskittyy enempi biosuodatukseen (raksukorit) ja lain suodatuspatruuna on mattosuodatuslevyä. Jos haluaa voimakasta virtausta ja kalakuormitus on suurta, ei paras ratkaisu.
  • Aquael Turbo on uusi löytö ja mielestäni myös helppo putsata, huimat tehot isommissa malleissa ja ollut kestävä (paksu akseli). Muutaman vuoden käytöössä vanhin aparaatti ja toiminut moitteettomasti. Kerää mielestäni roskaa tehokkaasti (mattosuodatusmassa), raksut toimivat bioraksuina. Yksinkertainen rakenne ja minusta loistava masina. Puolalaisena edullinen ja mielestäni saa vastetta rahoille hyvin. Akvaariokeskus myy edullisesti.
  • Kiertovesipumppu, Eheim Compact: en suosittele poikasille! Plekon pennut jäivät ritilän imuun kiinni ja muutama kuoli. Sitä ei plekolasta löydy enää! Kuluttaa myös virtaa streamiin nähden todella paljon ja lämmittää akvaariovettä.
  • Stream. Tunzen nanostreamit ovat huippuja. Hieno magneettikiinnitys ja virtaa kuluu vähän, tehoja paljon ja virtaus hajaantuu laajalle pistemäisen sijaan. Itse en uskalla pitää pentulassa, sillä tämän turvallisuudesta on ristiriitaista tietoa. Toisaalta yhdessä kipossani on sellainen, jossa Monte Dourado teki yllätyspentuja. Yksikään ei mielestäni sinne mennyt. Partispoikasia on kipossa myös n-määrä. En ole havainnut niiden menevän sinne. Mutta streamia en missään nimessä pysäyttäisi kuin pakosta, sillä kala menee sinne sisälle helposti ja kun laittaa päälle, kala on jauhelihaa. Tämän suhteen en siis ole varma, onko turvallinen vai ei…siksi sitä ei varsinaisissa plekopentuloissa ole.Eteen tulee isommissa malleissa suojaritilä, pienempiin voi ostaa lisäosana (sinäänsä ei iso kala mahdu sinne). Huippu laite virtauksen lisäämiseen (toki ei suodata kuten suodatin). Myös hyvin huoltovapaa, eli vaatii puhdistusta harvoin.
  • Juwel bioflow: Poikaset voivat mennä ritilästä sisään suhteellisen helposti. Sokkeloplekoja olen harvoin nähnyt suodattimen sisässä, mutta partiksen pentuja useinkin. Riski tulee silloin, kun vedenpinta laskee vedenvaihdossa ja plekot jäävät suodatuspatruunojen päälle. Itse tarkistan aina hienosuodatusvanun ennen vedenvaihtoa, ettei jokin kala jää kuiville. Partislassa olen laittanut verkot ritilöiden eteen, joka auttaa, mutta tukkeutuu taas helposti. Moottori on suodattimen yläosassa. Kun veden pinta laskee, sutii suodatin helposti tyhjää, joten kovalla haiduskelillä jo ongelma vedenvaihtojen välillä. Mutta hoitaa hommansa hyvin. Vie toki tilaa akvaariossa, mutta kaapit ja lattiat vapautuu ja puhdistus on helppoa.
  • ulkosuodatin: tarkistaisin aina lävikön kanssa puhdistaessa mahdolliset pennut. Eli vesi sihdin läpi ja työskentely akvaariolämpöisellä vedellä. Imuputken päähän on suojaviritelmiä, mutta usein tukkeutuvat ja moni ottaa ne pois nopeasti.

Enkeliplekoilla on myös ilmastin akvaariossa, joka nostaa pyörteitä pintaan ja auttaa lisää veden hapetuksessa. Pintaveden kierto merkittävin hapen liukenemisessa, mutta osansa myös ilmastimella. Hyvä huomioida ilmastimen hankkimisessa äänekkyys. Ilmastin on Seran suurin malli, joka on melko äänekäs eikä oikein makuuhuonekelpoinen.

Valaistus

Enkeliplekot ovat enempi hämäräaktiivisia ja karttavat superkirkkaita valoja. Hyvä olla suhteellisen hämärä valaistus. Toisaalta kasvit hyvä saada kasvamaan. Juwelin 4x54W loisteputket (T5) ovat plekojen makuun varsin kirkkaat. Runsas kasvillisuus voi kompensoida tätä ongelmaa sekä runsaasti piilopaikkoja. Pienemmälläkin valaisulla varmasti pärjäisi.

Sisustus

Minulla on Weber 0.5-1 mm suodatushiekkaa pohjamateriaalina, K-rauta myy edullisesti. Pohjamateriaalin väri voi myös vaikuttaa, onko kala arka vai ei. Tämä suhteellisen luonnollinen pohjaväri, jota enkeliplekot eivät pelkää.

Runsaasti juurakoita, joiden suojaan pääsevät aikuiset ja pennut. Jos suojapaikkoja ei ole, enkeliplekot stressaantuvat. Myös superpuhurilta on hyvä päässä joskus tyveneen.

Runsaasti kututuubeja, jotka urokset valtaavat kututuubikseen. Jokaisella uroksella on hyvä olla oma tuubi ja reviiri. Toisinaan tulee kinaa kutuputkista, vaikka niitä olisi kuinka runsaasti tarjolla. Se sama tietysti on se halutuin:). Kututuubit niin, että suuaukko eteen päin, että näkee mitä tapahtuu putken sisällä ettei tarvitse siirrellä.

Kutuputki, joka on toisesta päästä umpinainen on mieleen enkeliplekoilla. Yleensä S-koko riittää,  mutta plekon koon kasvaessa M-koko voi olla sopiva. Avoimiin putkiin plekot eivät yleensä kude. Putken koko oltava hyvin nafti, sillä kalan pitää pystyä puolustamaan vihollisilta pentuja ja estää pentujen karkaaminen tuubista. Laittaisin tarjolle sekä S- että M-kokoa, niin pleko voi itse valita. Itse olen käyttänyt Akvaarioon.fi:n kutuputkia.

Kutuporuhka

Minulla on 5 enkeliplekon kutuporuhka.

Plekoille on hyvä hankkia monipuolinen geeniperimä. Sukusiittoisuus voi tuoda resessiivisiä ominaisuuksia ilmenemään helpommin. Myös immuunipuolustus voi kärsiä ja kala voi sairastua helpommin. Myös lisääntymistehokin voi kärsiä. Ihanne tietysti, että jokainen emopleko olisi eri suvusta.

Minulla on 5 enkeliplekoa 450 litran akvaariossa. Kumpaakin sukupuolta tietysti hyvä olla kutuporukkassa. Aikuisten enkeliplekojen sukupuolen määrittely on helpompaa, mutta silloinkin joskus haaste. Sukupuolen määrittelystä on asiaa enkeliplekon perusjutussa.

Kutuvireeseen

Hyvät olosuhteet perusta. Enkelipleko kirkkaiden vesien asukki. Itse en laita turveuutetta veteen ja enkeliplekot viihtyvät hyvin ja kutevat. Joillekin plekoille happamuuden lisääminen tepsii, mutta itselläni enkelipleko kutee neutraalissa, jopa hieman emäksisessä vedessä. Turveuutetta en ole käyttänyt.

Useat veden vaihdot voivat auttaa. Myös virtauksen lisääminen voi auttaa kutuvireeseen saantia. Itselläni on jatkuvasti kipossa melkoinen virtaus, joten en tee yleensä mitään muutoksia sen suhteen. Kuitenkin suodattimien puhdistaminenkin lisää virtausta ja enkeliplekot reagoivat siihen.

Itse en sinänsä mitään erikoiskikkaa käytä kutuvireeseen saamiseen. Hyvä hoito ja runsas virtaus auttavat itsestään.

Kutu

Uros valtaa kutuluolan, joita on hyvä olla runsaasti, josta vara valita ja suuaukot etulasiin päin, että seuraaminen on helppoa. Uros houkuttelee naaraan, joka käy luolalla kutemassa. Joskus voi olla useampikin peräkkäinen sessio tai kutu kestää tunteja. Aina en tosin havaitse kututapahtumaa ja pentueita vain pukkaa.

Uros houkuttelee naaraan tuubiin, jota se kudun jälkeen (30-65 munaa, 4 mm) vartioi ja löyhyttelee eviään, että hapekasta vettä pääsee tuubiin. Poikaset kuoriutuvat n. 6  vrk:ssa. Itse pidän ilmastimia kututuubien lähellä, että saavat varmasti pohjalla happea.

Aluksi poikaset saavat ravintoa ruskuaispussin avulla. Poikaset lähtevät tuubista noin 11 vrk. kuluttua kuoriutumisesta.

Poikaset

Poikaset ovat pieniä, kun lähtevät tuubista ja alttiita vaaroille. Itselläni on plekolassa kaloja, jotka ovat pennuille vaarattomia. Monniset ja partamonnit esimerkiksi ovat ”vaarattomia”. Pienet parvikalat jne. Kuitenkaan esimerkiksi kirjoahvenia en laittaisi samaan kippoon, ettei poikaset mene välipalaksi. Lajiakvaario tai lähes vain lajiakvaario on myös hyvä ratkaisu.

Enkelipleko on kuitenkin pohjimmiltaan arka kala, joten ”suojaparvi” tai linssiluteet ovat hyvä ratkaisu, että enkeliplekot rohkaistuvat. Esimerkiksi partiksen pennut rohkaisevat enkeliplekon poikasia kesäkurpitsalle rohkeampina.

Virtaus on kipossa melko huikea, joten sen mukaan kalakaverit. Myös lämmöt ovat suhteellisen korkeat, joka on myös huomioitava kun valitsee kalakavereita.

Itse jatkokasvatan poisaset emojen kanssa samassa akvaariossa ongelmitta. Kuitenkin tämä on haaste veden laadulle ja suodatukselle, joten veden pitää olla puhdasta ja vaihtaa vettä riittävän usein, ettei runsas poikasten ruokinta pilaa vettä. Hyvä myös lapota ajoittain pohja, että kalat pysyvät terveenä. Hienojakoinen ruokaa pilaa vettä helpommin. Joskus imaisen ihan lasiin saakka lapon, sillä lasia vasten kertyy hienojakoista kalaruokaa ja kalankakkaa sankoin joukoin, joka alkaa liata vettä.

Kuitenkin rajansa ylipuunauksella, ettei hyödylliset bakteerit kärsi ja typen kierto. Myös pohjalannoitteet voivat superlapotessa nousta pintaan, jota on varottava.

Poikaset ovat jo pentukoossa kovia kisailemaan ja ”kissatappeluita” syntyy. Mutta tappelujälkiä tulee todella harvoin.

Poikasten ruokinta

Itse ruokin yleensäkin kaloja usein ja vähän. Se sopii enkeliplekon pennuille ja aikuisillekin hyvin.

Ruokin hienojakoisella ruoalla, joka vajoaa pohjaan pääosin, mutta myös monipuolisesti lähes mitä ruokaa vain uppoaa.

Poikasia ajatellen kuitenkin esim. New life Spectrumin Grow ja small fish food. Tropicalin spirulina super forte (36%) minigranulat. Tetran granulaatit. Mutta monipuolisesti lähes mitä vain. Sekä kasvisruokaa että eläinpitoista.

Tarjoan lähes päivittäin kuorittua kesäkurpitsaa, joka on teelusikalla ankkuroitu pohjaan. Enkeliplekot ovat persoja tälle, erityisesti poikasena.

Enkelipleko on kaikkiruokainen, joskin eläinravintopainotteinen (karnivoori). Itse tarjoan sekaruokaa. Monenlainen kuivaruoka käy (hiutalee, granulat, pelletit). Tropicalin Carnivore-pelletit oikein mieleen, mutta ovat tuhtia tarvaraa, joten sitä syytä antaa kuitenkin varovaisemmin. Plekojen pelletit, jossa on sekaisin levä- ja lihapellettejä myös mieleen (Tetran Pleco  Multi wafers). Pakastesurvaria sulatettuna myös annan toisinaan. Spiruliinapitoiset granulaatit myös maistuvat.

Poikaset alkavat tuubista lähtiessään napostella perusruokaa, kunhan pienijakoista ruokaa, joka leviää kaikille riittää. Myöhemmin pennut pitävät hyvin puolensa ja tulevat esille piiloistaan ja ruoka muuttuu isompijakoiseen.

Poikasten mahdollinen siirtäminen poikasaltaaseen

Itse en tätä tee, mutta mahdollista tämäkin. Seidel L-monnit -teoksessa suosittelee, että jos kutuvire on saatu happamoittamalla vettä, niin poikasten kasvatus on riski hyvin happamassa ja vähän puskuroidussa vedessä. Siksi hiljalleen on hyvä muokata poikasten vesiarvot hieman neutraalimpaan suuntaan ja saada enemmän puskuria (KH-arvoa ylös), ettei ph romahda. Tosin pH:kin nousee samalla, kun nostaa KH:ta.

Poikaset ovat yleensä herkkiä vesiarvojen muutoksille, joten itse siirtäisin ensin pääakvan vedessä poikasaltaaseen ja siitä pikku hiljaa muokkaisin vettä neutraalimpaan suuntaan. Jos sitä tarvetta ei ole, pääkipon vettä voi käyttää poikasille vedenvaihdoissakin, niin saavat vakaat vesiarvot ja nitriittikin on valmiiksi nitrifikaatiobakteerien toimesta muunnettu nitraatiksi. Hanavedessä voi olla nitriitteja ja klooria, joten vedenparannusaineet ovat tarpeen usein. Nitriittiäkin voi tulla suuremmassa vedenvaihdossa, joten pienet vedenvaihdot ja usein ovat parempia kuin suuret.

Poikasaltaaseen voi laittaa puhdistamaan kotiloita. Nekään eivät viihdy hyvin happamassa ja pehmeässä vedessä.

Poikasaltaan veden laatu on haaste. Hyvä biosuodatus ja suodatus tarpeen ja pohjan laponta, ettei ylimääräinen ruoka pilaa vettä.

Itselläni enkeliplekot kasvavat emojen kanssa. En ole havainnut kutuhalun tyrehtyvän suurestakaan poikakatraasta. Haaste tarjota ruokaa niin, että kaikki saavat.

Luovutuskoko

Enkeliplekot kasvavat luovutuskokoon melko hitaasti. Luovutuskoko on hyvä olla vähintään 4 cm, jotta enkeliplekolla alkaa olla kunnon massaa. Ikää lienee tällöin yli puoli vuotta.

Sukukypsäksi enkelipleko tulee n. 1½ vuoden iässä. Plekot ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä hyvässä hoidossa.

Enkeliplekon kutuakvaario (esimerkki)

  • 450 litraa, Juwel rio
  • kutuporuhka: 5 enkeliplekoa
  • n. 28 º C (27-29 °C), GH 4, ph 7-7.5, KH 2
  • 2x Bioflow (2x1000l/h), 3x Eheim Powerline 2252 (3x1200l/h), Fluval4u (1000 l/h). Eli melkoinen virtaus ja suodatus eli 6600l/h. 15xakvaarion tilavuus tunnissa.
  • Valo: 4 x 54 W, T5
  • veden vaihto 60-70 %/1-2 kertaa vikossa. Tarpeen mukaan useammin.
  • sisäsuodattimien puhdistus 1 krt./vko, Bioflown hienosuodatusvanujen puhdistus 1 krt/vko. Bioflow puhdistetaan harvemmin, mutta tarpeen mukaan esimerkiksi yläkorit useammin.
  • ilmastin: Sera, isoin malli.
  • Kututuubeja runsaasti, S- koko (mahdollisesti M) sopii enkeliplekolle. (ostettu akvaarioon.fi:stä)
  • runsaasti kantoja
  • vallisneriaa, karvalehteä
  • sopivia kalakavereita: helmimonniset, virtausta kestävät tetrat ja barbit (pienikokoiset), partamonnin poikaset (aikuiset saattavat häiritä kutua kilpailullaan, ehkä yksi naaras ok).
  • Itselläni on molleja ja platyja kavereina, mutta usein ovat kovan veden ja tottuneet siellä olemaan, joten niitä ei oikein ole suositeltavaa laittaa. Itsellä platyt ja mollit menestyvät hyvin. Erityisesti mollit ovat superisoja – elinkaarikin on pitkä.
  • Hypancistrukset voivat risteytyä, joten samaan kippoon ei mieluusti lähisukuisia lajeja ==> itselläni on sokkeloplekoja kaverina, jotka eivät ole 100 % risteytyneet. Mutta teoreettinen mahdollisuus olisi.

Hinta

Liikkeissä noin 55-60€. Harrastajilla usein hintaan 20-25 €/kpl. itse kasvatettuja poikasia.

Linkkejä

Perustiedot (Hyvä lukea nämä!)