Enkelipleko (Hypancistrus sp., L004/L005/L028/L073)

Enkelipleko on todella kaunis keskikokoinen pleko, jolla on kaunis valkopistekuvio mustalla pohjalla. Ruumiinrakenteeltaan hieman solakampi sekä pidempi kuin helmipallopleko.

Enkelipleko kututuubilla.
Enkelipleko kututuubilla.

Tuntomerkit

Enkelipleko kuuluu imumonneihin, kuten partamonnikin. Kuonon alapuolella sijaitsee pyöreää suuta ympäröivät nystyiset huulet, jotka samalla muodostavat tehokkaan imukupin. Imusuu on pieni ”tötterö” Hypancistrus-suvulle tyypillisesti. Kts. kuva. (alin kuva linkin takaa)

Väritys:

Enkeliplekon pohjaväri on musta. Valkoiset pisteet ovat suhteellisen pienet (pienemmät kuin helmipalloplekolla). Stressaantuneena musta väri tulee vaalemmaksi. (kts. kuvat linkin takaa alhaalla).

Pistekuvio voi olla hyvin vaihteleva (tiheys, koko, väritys), riippuen alkuperästä. (Seidel, L-monnit)

Koko:

12-13 cm.

Uros:

Iän myötä uroksen ja naaraan pään muoto kehittyy erilaiseksi. Uroksen pää on (pidempi ja) paljon leveämpi. Usein myös uroksella on enemmän piikkejä rintaevissä, takaruumiin luulevyissä ja kiduskannen takana (”viikset”).

Kuva ohessa uroksesta.

Vertailukuvia.

Usein myös enemmän tuubilla kuin naaras. Tosin naaraskin joskus viihtyy kututuubissa.

Naaras:

(Lyhyempi ja) kapeampipäinen. Vertailu esimerkiksi ämpärissä päältä päin katsottuna selvittää sukupuolia. Myös sivuprofiilista on hyvä verrata sukupuolia. Kutuvalmis naaras on myös usein pulleampi keskiruumiistaan.

Muistuttavia lajeja:

Enkeliplekoa muistuttaa L201 eli helmipallopleko. Helmipallopleko on kuitenkin lyhyempi ja pienikokoisempi, ruumiinrakenne himppu pyörempi ja valkoiset pallot isompia. Helmipalloplekon ja enkeliplekon poikaset muistuttavat toisiaan paljon, mutta ero kasvaa kalojen ikääntyessä.

Taksonomia

Taksonomia on kokenut melkoista muutosta monnien ja partamonnien taksonomiassa.

Lahko monnikalat (Siluriiformes), heimo imumonnit (Loricariildae), alaheimo partamonnit (Ancistrinae).

Risteytyy:

Voi risteytyä Hypancistrus-suvun muiden lajien kanssa, vaikka oman lajin kuppanikin olisi tarjolla. Siksi Hypancistrus-lajeja ei ole hyvä pitää samassa akvaariossa. Minulla on enkeliplekoja sokkeloplekojen kanssa samassa kipossa. Näiden välillä ei ole varmasti ollut risteytymiä. Helmipalloplekojen kanssa en uskaltaisi laittaa samaan akvaarioon – muistuttavat toisiaan niin paljon.

Levinneisyys

Koillis-Brasilia, Rio de Para, Rio Tocantins. (Seidel, L-monnit).

Elinympäristö

Kirkkaan veden jokien pohjakivikot (Varjo, Akvaariokalat).

Akvaarion koko

Akvaarion minimikoko 160 litraa. Akvaarion hyvä olla vähintään metrin pitkä. Melko kova spurttailemaan akvaarion laseilla kovassa virrassa erityisesti hämärän aikaan (ainakin minulla), joten uimatilaa pitää olla.

Akvaarion sisustus

Plekoille tyypilliseen tapaan pitävät suhteellisen kovasta virtauksesta. Kovassa virtauksessa ei välttämättä moni kasvilaji viihdy, mutta vallisneria kasvaa suhteellisen hyvin. Itse suosin plekoaltaissani kovaan virtaukseen sopeutuvia kasveja. Näin kalat saavat niistäkin suojapaikkoja, liian kirkas valaistus himmenee ja kasvit pitävät veden laatua parempana.

Kannot ovat plekoille yleensä mieleen sekä muut suojakolot. Runsaasti plekoluolia. Yleensä urokset valtaavat reviirin ja oman kutuluolan. Mutta naaraatkin nauttivat plekoluolien suojasta.

Vesi

Enkelipleko on kirkkaista vesistä. Itse en ole laittanut turveuutetta veteen ja ovat viihtyneet vallan mainiosti ja kuteneet.

Ph

6-7 (Varjon Akvaariokalat mukaan). Seidelin L-monnit mukaan ph 5.5-7.5, Planet Catfishin mukaan ph 6.6-7.6. .Itselläni ph 7-7.5, eikä tunnu kutupuuhia haittaavan. Itselleni tuntuisi mahdottomalle ajatukselle laskea ph 5.5:een, joka tuntuu varsin matalalle ja moni muu laji kärsii varmasti jo näin matalasta ph:ta. Suuret nopeat muutokset ph:ssa ei toki terveellisiä myöskään.

Kovuus

Alle 10 (dH). Viljelyyn ei kuitenkaan sovi kovin kova vesi, joten hyvä pitää sitä pehmeähkönä. Itselläni on GH 4, jossa kutevat onnistuneesti.

Lämpötila

Plekoille tyypilliseen tapaan lämmin vesi. 26-30 °C (Varjo, Akvaariokalat), Seidelin L-monnit mukaan 25-29 °C. Liian viileässä kalan ruoansulatus voi heiketä, kasvu kärsiä ja kala jopa sairastua. Korkeissa lämmöissä on huomioitava kunnon virtaus ja hapetus. Mitä lämpimämpi vesi, sen huonommin se sitoo happea.

Ravinto

Hampaiden perusteella enkelipleko on lihansyöjä/karnivoori. Ruokavalion pitäisi koostua ”lihaisista” elintarvikkeista kuten surviaisen toukka, verimato, artemia. Kuivaruoka (hiutaleet, rakeet) myös maistuu, erityisesti Carnivore-pellettit ja joskus pieniä paloja katkarapuja ja  simpukoita. Se usein myös syö kasvipitoista ruokaa, kuten levät / spiruliina ja tuoreita vihanneksia (kesäkurpitsa, kurkku, salaatti, munakoiso, paprika, porkkana, herneitä).

Enkelipleko ei yleensä syö levää, joten ”talkkariksi” siitä ei ole. Toisaalta se jättää kasvit rauhaan.

Itse tarjoan sekaruokaa. Monenlainen kuivaruoka käy (hiutalee, granulat, pelletit). Tropicalin Carnivore-pelletit oikein mieleen, mutta ovat tuhtia tarvaraa, joten sitä syytä antaa kuitenkin varovaisemmin. Plekojen pelletit, jossa on sekaisin levä- ja lihapellettejä myös mieleen (Tetran Pleco  Multi wafers). Pakastesurvaria sulatettuna myös annan toisinaan. Spiruliinapitoiset granulaatit myös maistuvat.

Lisääntyminen

Viljely on suhteellisen helppoa, kun järjestää olosuhteet hyviksi.

Uros valtaa reviirin ja kututuubin. Kututuubi pitää olla umpinainen toisesta päästä ja nafti (ei liian suuri). S-koko yleensä riittää, mutta yksilöstäkin kiinni. Hyvä laittaa toki  tarjolle sekä S- että M-kokoa niin osaavat itse valita sopivan. Itse käytän akvaarioon.fi:n edullisia ja hyviä tuubeja. Voimakas virtaus, puhdas vesi, hyvä suodatus ja lämmin pehmeä vesi auttaa kutuvireeseen. Ja luonnollisesti hyvä ravinto.Myös runsas vedenvaihto (hallitusti) tai virtauksen voimistaminen voivat laukaista kutuvireen.

Uros houkuttelee naaraan tuubiin, jota se kudun jälkeen (30-65 munaa, 4 mm läpimitta) vartioi ja löyhyttelee eviään, että hapekasta vettä pääsee tuubiin. Poikaset kuoriutuvat 6 vrk. kuluttua. 11 vuorokauden kuluttua kuoriutumisesta, ne ovat valmiita lähtemään kutuluolasta ja alkavat syödä luolan ulkopuolella.

Seuralaiset

Videossa sokkeloplekot ovat vielä junioreita. Mukana myös nuoria Monte Douradoja, jotka on laitettu eri kippoon risteytymisvaaran vuoksi. Enkeliplekot (mustat, valkoisia pisteitä) ovat myös Hypancistruksia, jotka teoriassa voivat risteytyä sokkeloplekon kanssa, mutta eivät ole minulla sitä 100 % varmuudella tehneet, koska ovat hyvin erityylisiä. Joskin teoreettinen mahdollisuus on. Jos risteytyisivät minulla, erottaisin heti ne toisistaan.

Minulla on hammaskarppeja runsaasti ja GH:ta on hieman nostettu arvoon 4, jossa mollien kanssa viihtyvät vallan mainiosti. Kuitenkaan hammaskarpit eivät välttämättä ole ideaalisin ryhmä pehmeähkön veden plekojen kanssa.Usein hammaskarpit ovat hyvin kovassa ja emäksisessä vedessä kasvatettuja. Joten näiden yhdistäminen ei ole suositeltavaa. Omenakotiloita minulla ei enää ole, mutta niiden kuorelle tekee hyvää myös ainakin lievä kovuus.

Rauhalliset samoissa vesiarvoissa viihtyvät seuralaiset. Pohjalla tulee hyvin toimeen esimerkiksi monnisten kanssa (huomioitava kuitenkin monnisten lämpötilavaatimus). Itselläni helmimonnisten kanssa hyvin tulee toimeen. Jos aikoo kudettaa, partamonni voi hieman aggressiivisempana häiritä kuturauhaa, mutta olen kudettanut pieniä partamonneja samassa akvaariossa. Nyttemmin kudetan partikset eri akvaariossa ja meno on rauhallisempaa.

Reviirikalana voi pitää uhkana muita hyvin reviiritietoisia pohjakaloja. Luonne on mielestäni selkeästi kissamaisen sähäkkä. Jo pentuiässä nahistelua tapahtuu. Todella harvoin tulee tappelujälkiä, mutta joskus joku yksilö voi olla melkoinen rähjäri ja naarmuilla harvasa päivä. Mutta yleensä ihmeen vähän tulee tappeluista ongelmia. Hyvä olla reilusti tilaa ja kututuubeja. Nahistelee yleensä keskenään, joskin myös esim. sokkeloplekon kanssa saman kokoluokan reviirikalana ottaa yhteen. Sama kututuubi kun kiinnostaa molempia, vaikka muitakin olisi tarjolla.

Myös salamanteriplekot menevät samassa akvaariossa, jos tilaa, sillä ovat eri suvuista eivätkä risteydy.

Pääasialliseti tulee toimeen monenlaisten kalojen kanssa. Erityisesti niiden, jotka nauttivat kovasta virtauksesta, lämpimästä ja suhteellisen pehmeästä vedestä.

Makuasioita, viihtyykö yksin. Eri lähteissä ristiriitaista tietoa. Itse pidän hyvänä ratkaisuna pientä ryhmää, mutta kähinää voi tulla herrojen kanssa erityisesti. Tilaa oltava. Yksinkin menee, kuten tyypillisesti moni plekolaji.

Käyttäytyminen

Sähäkkä ”kissamainen” pleko, joka tarvitee riittävästi tilaa, suojapaikkoja ja kututuubeja, että ei tule kinaa.

Hämäräaktiivinen kuten plekot yleensä. Tosin kesäkurpitsa-ateria ympäri vuorokauden on aktivoinut enkeliplekot päiväaktiivisiksikin ja oikeiksi linssiluteiksi. Mutta yleensä aktiivisempia hämärässä.

Luonteeltaan hieman hermostuneempi, kuin esimerkiksi rauhallisempi sokkelopleko.

Muuta

Itselläni on sokkeloplekojen kanssa samassa akvaariossa. Molemmat ovat Hypancistruksia, mutta varsin erilaisia. Yhtään risteymää ei 100 % varmuudella ole tullut. Jos havaitsisin, plekot menisivät eri akvaarioihin.

Enkeli- ja helmipalloplekot ovat varsin samanlaisia ja ovat 100 % eri kipoissa. Voisivat helposti risteytyä.

Mutta joskus varsin omaperäisesti Hypancistus-risteymiä nähnyt kuvissa ja olisin varuillani niiden suhteen.

Hinta

Liikkeissä noin n. 55-60 €. Harrastajilla usein hintaan 20-25 €/kpl. itse kasvatettuja poikasia.

Myydään usein virheellisellä tieteellisellä nimellä Pectoltia Angelicus.

Linkkejä

http://www.planetcatfish.com/common/species.php?species_id=10 (Enkelipleko. Planetcatfish)

http://www.seriouslyfish.com/species/hypancistrus-sp-l004/